... nimittäin Keskiaikamarkkinoista toipumiseen. Markkinoiden loppusuoralla sunnuntaina iski suorastaan monsuunimainen sade, jolle ei tahtonut loppua tulla. Keskiaikamekkoni sai tuli --- ööh, siis vesikasteensa.

Peitin tavarani, mutta vesi tunkeutui kaikkialle ja jouduin kuivattelemaan märkiä lankoja useamman päivän.

Näyttelijät esittivät aikataulun mukaan näytelmäänsä, mutta joutuivat improvisoimaan sateen takia. Piispakin kiipesi paljuun papin kastettavaksi (mitä se enää merkitsi kun märkä oli jo ennestään) ja pesijätytöt kirmailivat kaatosateessa silloin tällöin vettä helmoistaan puristaen.

Mutta oli hauskaa. Tutkistelin Iloisen Joutsenen puodissa pukuja ja kirjoja. Puvuista kiinnosti etenkin nurja puoli. On hirveä hinku tietää millaisia pistoja on käytetty ja miltä käsinommellut vaatteet näyttävät sisältäpäin. Kiitos Elinalle auliista opastuksesta. Opin tekemään lautanauhaa, kiitos kärsivällisen Sahran. Ikinä en ole tehnyt, enkä kirjoistakaan osannut opetella. Laudat on sentään olleet laatikossa jo yli 20 vuotta ja kulkeneet muuttokuormissa mantereelta toiselle. Vihdoin ne pääsevät käyttöön!

Jos tarkkaan katsoo, on nauhan alkuosassa (siis kuvan alareunassa) limityskuosia, joka likemmäs lautoja muuttuu ripsinauhaksi. Ostin sinipuulla värjättyä Puffa-lankaa, joka on kuulemma lautanauhoihin omiaan. Kas kuinka se sopiikin hyvin uuden surcotin (päällimekon) kankaaseen. Hulluinta tässä on, että nauhaa ei edes näe - ellei sitten kurkkaa vaatteen sisäpuolelle. Se tulee hiha- ja kaula-aukon huolittelemiseen. (Valokuvaaja pahoittelee värejä, oikeasti lanka on haaleampaa ja kangas tummempaa...)

Muita keskiaikahankintojani oli pellavaa ja erinäisiä metalliosia. Huntuneulat (vasemmalla) pääsivät heti käyttöön, koru samaten. Metalliset kapeat töttöröt ovat nauhankärkiä. Puku on nyöritetty edestä ja terävä kärki mahdollistaa nyörityksen. Käytin siihen ensimmäisenä päivänä parsinneulaa , sitten löysin nauhan kärjen. Jee, elämä helpottui heti!

Ensi vuonna olisi mahtavaa olla puistossa muiden keskiaikaisten luona. Tajusin itsekin, ettei keskiaikaolemukseni oikein sopinut proosallisen ja nykyaikaisen kaupan ulkopuolelle. Olen täysin keskiajan lumoissa, mutta ymmärrän myös, että harva käsityöblogilainen jakaa innostusta kanssani. Joten keskiaikalörpötykset siirtyvät muualle. Blogi on hautumassa, nimi on päätöstä vaille valmis.

Nykyelämään palatekseni - nythän on Kesäyön Hullutus kuumimmillaan. Olen aloittanut kaikki 25 työtä, ja lopettanutkin muutamia. Keskiaikapukuun meni monia työpäiviä, mutta sitä ei lasketa tähän kisaan. Huoh, jospa tästä vetäytyisi puikkojen pariin... villaa neulomaan, tässä helteessä. Onneksi no keksitty mahtava vilvoitus, eli jääkahvi. Reseptin sain vuosikymmeniä Amerikassa eläneeltä anopilta, mutta matkan varrella siihen on sekoittunut wieniläisiä elementtejä. Kas näin:

Keita aamulla vahvaa kahvia, sekoita siihen kuumana rkl tai pari sokeria ja puolikas tl vaniljasokeria. Lisää maitoa maun mukaan. Pane muki jääkaappiin. Kun tulee päiväkahviaika, on juoma ihanan kylmää ja virkistävää nautittavaksi. Siihen voi lisätä (wieniläisittäin) pallollisen vaniljajäätelöä. Nam.