Olen nyt vuoden verran käyttänyt alpakkaneuleista villatakkia, ja sekö vasta on ihana! Olen kutakuinkin tyrmistynyt, että edullinen Dropsin alpakka on näin hyvälaatuista. No, ehkä muille asia on vanha juttu, mutta minulle tämä oli suuri ihmetyksen aihe. Se ei ole nyppyyntynyt, ei venynyt, ei kittaantunut, sanalla sanoen, se on yhä kuin uusi.

Sain herätyksen kaivella alpakkalankojani. Mutta tämä on minun kiroukseni: jokaista lankaa tuppaa olemaan kerä taikka pari, yleensä kun en tiedä mitä mistään tekisi, niin kerä on just sellainen sopiva määrä jonka voi ostaa kokeeksi. Alpakkapussiani kaivellessani totesin, että onpa tullut ostettua aika monta väriä "kokeeksi". Loppujen lopuksi valitsin kolme. 

Malli, ah malli! Se aiheutti päänvaivaa. Mitä tehdä kolmesta väristä, jota jokaista on kutakuinkin yhtä paljon? Kirjoneuletta? Raitaa? Intarsiaa? Plääh, plääh ja plääh.

Inspiraatio tuli odottamattomalta taholta. Katselin House of Eliott'ia, mukaansatempaavaa brittiläistä pukudraamaa. Kaksi siskosta perustaa muotihuoneen. Eletään 1920-luvun Lontoossa, ensimmäisestä maailmansodasta on juuri selvitty, korsetit ja krinoliinit ovat mennyttä aikaa; charleston raikaa ja muoti on poikamaista ja suoraviivaista, kuviot ja mallit ennakkoluulottomia. (linkki johtaa Youtubeen, sieltä löytyy sarjan monia osia videoina.)

Kun kolmea väriä on lähes yhtä paljon, tuntui parhaalta ajatukselta jakaa vaate kolmeen osaan. Selästä tuli tummin, etuosista keskivaalea ja hihoista kaikkein vaaleimmat.

 

Tästä näkyy etu- ja takaosan väritys. Vaalean sinistä ei loppujen lopuksi ollutkaan tarpeeksi etuosiin, joten jouduin käyttämään niihin kaikki kolme väriä. Tosin valmiista työstä ei taida huomata, että kyseessä oli pakkotilanne?

Eräässä kohtauksessa vanhemmalla siskolla on päällään kaunis sifonkipaita, jossa on suorat kolmen vartin hihat, jossa on kyynärpään kohdalla leveitä hiuslaskoksia. (Edit: hieman kaiveltuani löysin inspiraatioon johtaneen puseronkin: osa 9/1.kausi, n. 38 min kohdalta, ja 10.osa/ 1.kausi, 25 min.kohdalta)

Sen hihan halusin itsekin! Hiuslaskosten sijasta tein raidat, ne ovat oikeaa nurjaa. Viimeisen raidan kohdalla piti tinkiä, se on olosuhteiden pakosta sileää. Hiha on hassun näköinen, piti ihan kuvata se muistoksi. Hihanpyöriön vaatima leveys tulee nimittäin kainalon alla tehtävillä lisäyksillä, muuten hiha on suora putki. (Tämä siis on oma muunnokseni, alkuperäisohje on ihan tavallinen.)

Väritys on mukavan keväinen ja takki on ihana päällä!

  • perustuu löyhästi Dropsin malliin 115-2
  • lanka: Drops Alpakka 100g keskisin, 75g vaaleansin, 70g valk
  • puikot 3.25mm
  • sokerina pohjalla: kivat napit!

 

Kaivelin antiikkinappien varastojani. Olen kerännyt vanhoja nappeja (ihan käyttötarkoituksessa) kirpputoreilta jo vuosikymmeniä. Nyt pääsivät sinisen sävyt käyttöön. Tässä on kauniita kaiverrettuja nappeja 1930-luvun Saksasta ja Itävallasta, keramiikkanappi Prahasta 1990-luvun alusta (yläkeski), ja suomalainen kasarinappi (ylävasen). Ihanin hetki oli, kun keksin, ettei niistä tarvitse valita, vaan ne voi käyttää kaikki!

Kiitos kaikille kommenteistanne sukkapostauksiin! Olen niitä ilahtuneena lukenut, mutten ehtinyt vielä käydä vastavierailulla.