Itsekin olen miettinyt, mitä neuleille tapahtuu sen jälkeen kun ne on esiteklty blogeissa. Jotkut ovat jo vilautelleet kaappejaan, tässä pieni päivitys omasta tilanteestani.



Vuoden 2007 kevättalvella kutomani alpakka-angora sormikkaat ovat olleet kovassa käytössä. Angoran ansiosta neuleen sisäpinta huopui hetkessä, neule tiivistyi ja tuli todella lämpimäksi. Vilusormen unelma! Pitkään katsoin kulahtaneita sormikkaitani sillä silmällä, mietin viitsisinkö ruveta neulomaan uutta paria kun vanhatkin ovat vielä niin hyvät. Mutta muutamia päiviä sitten Kohtalo päätti asian puolestani, ja hukkasin toisen sormikkaan matkalla bussipysäkille. Sitä ei ole löytynyt. Omituista. En luulisi sen kenellekään kelpaavan.


Saman vuoden toukokuussa valmistunut Pylpyrä-huivi on ollut myös ahkerassa käytössä. Kaikki langathan olivat itsekehräämiäni. Kashmiiri piti kutinsa, mutta bambu haalistui pesussa. Olin värjännyt sen happoväreillä ennen kehräystä. Bambuhan siis tarvitsisi puuvillavärejä, mutta kokeilen aina kaikkea. Kyllähän happovärit värjäsivät bambua, mutta lopputulos oli haaleampi kuin villassa. Ja pesunkestokaan ei siis ollut täydellinen.


Paksut tumput ovat olleet käytössä pakkassäillä. Pidän niitä sormikkaiden päällä. Langassa oli muistaakseni lähes puolet vain villaa, mutta sain ne huopumaan ihan passelisti.

Ja mörvelöksi muuttunut Apupupuhan ei ikinä lähtenyt meiltä minnekään. Tykästyin kaveriin niin, että se jäi maskotiksi.