Taisin joskus syksyllä haikailla, että voi kun viitsisi kutoa monimutkaisia ja ohuita sukkia. Tammikuussa kudoin pitsiset polvisukat (jotka viimeistelin vasta nyt, krhm, ks. ed postaus). Nyt alkoi taas sukattaa, etenkin kun ohuet puikot olivat sopineet niin hyvin käteen. Työmatkaneuleeksi valikoitui kaunista käsinvärjättyä oravanruskeaa sukkalankaa Wienistä, viime kesänä vaihdossa saatua. Lanka suorastaa huusi saada päästä Java-sukiksi.

Pienenpieni minipalmikko kiertyy joka toisella kerroksella, ja sen kanssa saikin olla tarkkana, kun kiertymissuuntakin vaihteli. Virheitä tuli, niin kuin ylläolevasta kuvasta voi todeta. Mutta vähät siitä, käyttömukavuus kun kumminkin ratkaisee.

 

Sukat istuvat kuin hanskat, niissä on juuri sopivasti joustoa ja kireyttä.

 

Täytyy taas kerran vihoitella ohjeita, joissa on pelkkää suusanallista höpinää. Olin ihan ulalla kavennuskiilojen suhteen, ja lopulta tein ne oman pääni mukaan. Miksei, oi miksei voi tehdä kaavioita hankalasti selitettäviin malleihin? Yksi kuvahan vastaa tuhatta sanaa!

 

 

  • malli: Java Socks, ilmaisohje Knitty Winter 2011
  • lanka: Wiener Umschlag sukkalanka
  • puikot 2mm, menekki 65g

Sukkalanka on ollut hyvänoloinen käytössä, vaikken hirveästi pitänyt sen neuletuntumasta. Se oli aivan liian liukas ja käteni joutuivat koville, kun piti jatkuvasti kiristää löystyviä silmukoita. Mutta täytyy jälleen kerran todeta, että kyllä kannatti!