Kalliolta valui vettä purosina eilisiltaisen sateen jäljiltä. Aurinko tunki pilvestä ulos puolenpäivän aikaan ja alkoi paistaa kuin keväällä. Kuljeskelin kallioilla etsimässä jäkäliä seuraavaan värjäykseeni, ja löysinkin.
   Käänsin kasvoni aurinkoon, seisoin siinä pitkän tovin ahnehtimassa valoa. Ei ollut lämmintä, ei kylmääkään, vaan juuri sopivaa. Ilmassa oli raikas tuoksahdus, järvi tummanharmaa. Autojen melu kuului tarkemmin kuin kesällä. Ajetaanko kesällä vähemmän, vai toimivatko puiden lehdet äänimuurina?
   Kun palasin pihaan, haravoi naapuri märkiä lehtiään. Varmaan minunkin olisi pitänyt? Sen sijaan keitin teetä ja käperryin sohvan nurkkaan auringon viime säteistä nauttien.