Kun muutkin tekee kuukauden tilinpäätöstä, niin miksen minäkin. Onkin ollut harvinaisen ahkera kuukausi!

Syyskuussa valmistui:
  • neuletakki SK/8 (omasta merinolangasta)
  • kuvioneulebaskeri (oma kehräämä merinolanka)
  • apupupu nimeltä Juuleppi (Lett Lopi ja oma kehräämä)
  • kirjoneulelapaset Novitan alpakasta ja merinosta, Haastekeräykseen
  • hupullinen keeppi ("menninkäisviitta" japanilaisella ohjeella)
  • pitsineulesniikkerit  (loimukoolattu sukkalanka)
  • ranteenlämmittimet (alpakka, merino ja angorasekoitejämiä)
  • virkattu hys-hys-huivi (Lett Lopi, loimukoolattu florica, merinojämiä)
  • siksakhuivi (aloitettu kesäkuussa!)
tekeillä :
        siksak-kirjoneule omalla mallilla sekalaisista alpakka ja merinolangoista,
        toinen hyshys-huivi Gedifran mielettömästä syysuutudesta nimeltä Byzanz


suunnitteluasteella:
   
raitasukat, pitsisukat, veli apupupulle,
l/h huppuraglanpaita   205678.jpg  In Lookin kannesta inspiroituneena
kirjoneulevanttuut, haastekeräyspipoja

    Olisi kiva ruveta pitämään kirjaa langanostoista ja kulutuksesta - tai ehkä ei sittenkään? Siinä menee varmaan hirveästi aikaa, ja suorituspaineet saattaa kasvaa yllättävin mittoihin, kun (siis kun, ei jos!) lankaa tulee enemmän kuin menee. Kuka teistä pitää muuten sellaista kirjanpitoa? Oletteko sitä mieltä että kannattaa?

Tässä vähän sunnuntain kuvia. Metrolla kaupungille, museoista Whitney-Houston amerikkalaisen taiteen museo, jossa suosikkini Eduard Hopperin näyttely, Metropolitanin taidemuseo, jonka vaatekokoelma todettiin suljetuksi, mutta afrikkalaisen taiteen kokoelmat otettiin tarkempaan syynin. Lopuksi Central Parkin kautta takaisin metrolle ja kotiin. Lapsetti niin paljon, että piti ajaa kierros Keskuspuiston nostalgisessa karusellissakin.

Metro on rujon kaunis  -                                  
    205681.jpg    205682.jpg
                                                                  
Central Parkin karusellin hevoset vähän vauhkoja -

- ja puisto vielä vehreän vihreä.    205683.jpg
Puistossa uitetaan kauko-ohjattavia komeita purjeveneitä. Kaksi niistä seurasi erästä sorsapariskuntaa kuin hai laivaa. Sorsathan hätääntyivät aivan pökerryksiin, kruisailivat sivulle, eteen ja taakse, mutta purjeveneet vain lipuivat perästä. Lopulta sorsat sukelsivat kauaksi altaan toiselle puolen, ja karkoittivat näin seuraajansa.
    Eilen kommenteissa ehdotettiin, että viettäisin täällä Sarah Jessica Parkerin kaltaista luksuselämää. Mielenkiintoista että New York rinnastetaan luksukseen. Onhan täällä sitäkin, mutta on myös Suomessa tuikituntematonta slummia, niin hurjaa köyhyyttä ja epätoivoa ettei sitä saata kuvitellakaan. Ja sitten on paljon tavallisia työtätekeviä ihmisiä, joiden tulot  (ja tuskin intressitkään) eivät riitä Manolo Blahnikkeihin ja muihin Sinkkuelämässä vilahtaviin luksustuotteisiin.  Televisiossahan voi näyttää kaikenlaista ja todesta menee. Siis se nainenhan (Sinkkuelämissä) ei kirjoittanut kuin yhden lauseen silloin tällöin ja vietti runsaan vapaa-aikansa yhtä alityöllistettyjen, mutta hyvin toimeentulevien ystävättäriensä kanssa. Sellaisen työn kun löytäisi niin mikäs ettei. Sitten pitäisi vielä opetella liihottelemaan kahdeksan sentin koroissa pitkin avenueita, huutamaan takseja lennosta ja istumaan alvariinsa kahviloissa haikailemassa toisenlaisesta elämästä.