cleardouble.jpg
   Kirsi kyseli rukistani. Se on uus-seelaantinen pystyrukki. Kuten kuvasta näkee, kaksipolkuinen. Työasento on hyvä, ainakin tällaiselle lyhytjalkaiselle. Istun matalalla tuolilla ja syötän villaa suunnilleen samalta korkeudelta kuin millä syöttöaukko on. Polkeminen on tasaista, ja kaikki pelaa hienosti. Mutta puhutaanpa asiasta kahden vuoden kuluttua uudelleen, sillä niin kauan on takuuta! Eikös vikaa pukkaa juuri silloin, kun takuu on ehtinyt mennä umpeen?
   On kai tullut mainittua, että viime kesänä hurahdin kehräykseen. Hankin värttinän ja opettelin. Nyt sitten kuukausi sitten sain vihdoin rukin, ja siitä lähtien olen selättänyt villavarastojani kiihtyvällä vauhdilla.
   Eilen lopetin 150g urakan. Karstasin vaaleanruskeaa merinoa ja silkkisiä tencel-hahtuvia keskenään. Lisään heitin hyppysellisiä vasta saamaani silkkisarien loimia. (Uusiokäyttöä parhaimmillaan.) Koko komeuden kehräsin sitten ohuttakin ohuemman mohairlangan kanssa. Väri on kaunis, ja vaaleanpunainen mohair antaa oman säväyksensä muuten tylsälle beessille. Väri on vain niin haalea, etten usko valokuvan saavan sävyjä esiin.
   Mutta pannanpa päivän piristykseksi kuva monivärisestä langasta. Siinä on noin 30 väriä, kaikki jämäpussistani. (Kiinnostaako ketään  jämäpussini suuruus?)
46327.jpg
   Viime päivinä olen tuskitellut tuntikausia sohvalla käsityöohjeitani plaraillen. Haluaisin vihdoinkin kutoa jotain kivaa itselleni omistakehräämistä langoista. Pipot ei mun naamaan sovi, huivit tulee omasta takaa (Tolosen huopaa), lapasiakaan en tarvitse. Joten päällepantavaa sen pitäisi olla. Ja mikäs ettei, rakastan villapuseroita!
   Olen siis pyöriskellyt sohvalla monta iltaa. Sohvan vierelle on pinottu kirjakokoelmani, lehtikokoelmani ja kaikki ne Pariisin ja Lontoon ja Firenzen muotinäytösoppaat, joita lueskelen. (Ne ovatkin sitten antoisia, vielä vuosiakin sesongin jälkeen. Alkaa tajuta miksi kuusikymppiä pelkästä lehdestä on sen väärtti...)

   Mistä siis kiikastaa? Suunnittelin ainakin tusinan neulemalleja, kaikki sinällään hyviä, mutta mikään nistä ei saanut sormiani syyhymään. Lopulta Mies ehdotti lakooniseen tapaansa: Ehkä sä et kuule tarvitse mitään?
  Tarkistin vaatekaappini: kaksi lilaa kietaisuneuletta, lyhyt- ja pitkähihainen. Yksi lila neulepusero, jota en ole käyttänyt pitkään aikaan. Ruskea villatakki vyöllä. Lohenvärinen laatikkoneule. Ja sitten kaksi risaista ja viimeistään vetelevää villatakkia, jotka ovat nii-in mukavia, että käytän niitä lähestulkoon joka päivä. Reikineen kaikkineen. Jopa töissä - kurttaan vain hihat ettei reiät näy.
Ehkä en todellakaan tarvitse mitään?

   Jos nyt oikein analysoin neulomisblokkiani - ei kai sitä muuksikaan voi nimitää - tulee vastaan ounastelu, että saatan tuhlata langat, jotka olen suurella vaivalla tähän maailmaan saattanut. Mikään malli ei tunnut olevan niille tarpeeksi hyvä, tuovan lankojen luonnetta esille juuri oikealla tavalla...

Kysymys sinne neuleavaruuteen: mistä te muut saatte inspiksenne? Mikä on neulekuvassa se jokin joka saa teidän kynnet syyhyämään ja langan puikoille?