Olen kertakaikkiaan kyllästynyt Dropsin vaaleanpunaiseen alpakkavillatakkiin, se on hidasta menoa. Etu- ja takakappaleet kudotaan yhtenä kappaleena, ja puikolla on silmukoita vaikka kuinka. Sehän vielä menettelee, mutta sekosin lopullisesti kun tuli kavennusten aika. Täytyy pitää lukua samanaikaisesti v-aukon ja neljästä hiha-aukon kavennuksesta ja taiteilla kolmella lankakerällä. Siellä tapahtuneet virheet jätin hieman muhimaan, ja aloitin hihoja. Neulon hihatkin yhdellä puikolla, joka on kätevää, mutta hidasta. Kerien kanssa saa tässäkin pelleillä etteivät langat sotkeennu. Ja kun kaiken lisäksi säädin mallia omalle langalleni, on kutominen takkuillut pahemman kerran. No, näin pitkän selityksen katsoin tarvitsevani puolustamaan sen vähittäistä unohtamista.
Sen sijaan innostuin täysillä Suuren Käsityökerhon brittineuleesta. Siis tästä.

Vaikuttaa nopealta ja hauskalta työtä. Mutta tietysti aion panna taas omiani, kuinkas muuten. Mikä saattaa hankaloittaa työn edistymistä, mikä saattaa olla syy seuraavaan ufoon... mene tiedä. Ainakin syysvärit innostavat taas. Koska viime viikon hamstrauksen jälkeen päätin olla ostamatta mitään villan tapaistakaan vähään aikaa, rupesin tarkastelemaan varastojani sillä silmällä. En omista mitään yksittäistä lankaa ohjeen vaatimaa 700gr, mutta jospa ottaisin itsekehrättyjä? Toisiinsa sopivia värejä on kolmisensataa grammaa.



Ja nyt Luostarinmäelle työnäytöksiä katsomaan. Tänään on kuulemma 20 käsityöläistä paikalla näyttämässä taitojaan. Bongaankohan joukosta kehrääjän? Jos en, varmaan ilmoitan itseni sinne kehräämään ensi kesäksi. Mahtaakohan siitä saada palkkaakin? *virn*
Kommentit