Sain viime jouluna lahjaksi kauan toivomani sukkaohjeen. Minulla oli siihen sopivat langat, ja sen enempää aikailematta loin silmukat ja rupesin hommiin. Ohje alkoi varpaista ja eteni kohti resoria. Tein kahta sukkaa kerralla kunnes päästiin pohkeisiin. Silloin meno muttui villiksi ja erotin kummankin omille puikoilleen.

Sukat ovat polvipituiset ja niiden varsiin meni paitsi paljon aikaa, myös paljon lankaa. Toisin sanoen lanka loppui kesken. Uutta en voinut tilata, langat kun ovat Knitpicksin amerikanihmettä, sieltä hankittua ja huolella marinoitunutta. Pakko oli jatkaa toisella värillä.

Polvisukan resori ei oikein tahdo pitää, etenkin jos kutoo sukan alhaalta ylöspäin. Niinpä kudoin reikärivin resorin päätteeksi ja sitten vielä sileää käännevaraksi. Sukat valmistuivat nopsaan ja olivat valmiina tammikuun lopulla - tai niin tarina kertoo.

Luulisi, että kun on päässyt tähän asti, ei käänteen ompeleminen olisi enää temppu eikä mikään. Mutta tarvittiinhan siinä kuminauhaakin... Vihdoin, kaksi kuukautta voivoteltuani suvaitsin hakea kuminauhan, mitata polvitaipeeni, leikata sopivankokoiset pätkät kuminauhasta, ommella ne rinkuloiksi ja ommella ne käänteen sisään. En todellakaan ymmärrä mikä tässä oli pelottanut minua, homma oli ohi puolessa tunnissa!

Ja nyt minulla on kivat sukat, jotka tosin pääsevät käyttöön vasta ensi syksynä. Kevääseen ne eivät oikein sovi - miksiköhän?

Malli oli sopivan haastava, mutta erinomaisesti kirjoitettu ja ohjeistettu. Olen kaavioihminen ja ihastuin hyviin pitsikaavioihin.

Etenkin pohkeen kuvio olisi muuten ollut mahdoton toteuttaa.

  • malli: Strausserl (rav)
  • lanka: Knitpicks Stroll ja Lana Gatto Australia
  • puikot 2mm, menekki yht. 110g

Totesin taas, että ei se niin vaikeaa ollut, viimeistely nimittäin. Kannatti!