Olen aivan pökerryksissä viikon, ja etenkin viikonlopun jälkeen. Tämä tyttö on seissyt ihan urakalla. Ensin Turun Unkari-viikolla jokirannassa, sitten päälle Raumalla Mustan pitsin yössä. Eihän sieltä malttanut lähteä ollenkaan pois, kolusin vielä koko lauantain Vanhan Rauman pihakirppiksiä. Mukaan tarttui mm. tämä ihana tuohivasu, tai -rove tai -tuokkonen, miten sitä halutaankaan nimittää.

     781523.jpg

    Kuten näkyy, se ei ole suuren suuri ja näinollen juuri sopiva Jyväskylän Kädentaidon messuilla hankkimilleni katajanapeille. Vieressä paistattelevat päivää eräästä monista Vanhan Rauman ompelutavaraliikkeistä bongaamani koristekukat. Tällaisia en ole ennen nähnytkään. Niitä jäi vielä vaalean liiloja ja vaaleanpunaisia (vinkiksi sille joka on innostunut tällaisesta). Itsehän en
periaatteessa ole, mutta Annen lähettämän ruusupläjäyksen jälkeen (ja nähtyäni livenä Lingerie Style-kirjan) olen ottanut jotain yltiösöpöä vakavaan harkintaan...

    Raumalla törmäsin vain yhteen lankakauppaan, joka sekin oli keskittynyt enimmäkseen ristipistotöihin. Pitsi kun nyt vaan on se Rauman juttu. Pitsi oli näyttävästi esillä, katukuvassakin. Kokonaisia perheitä tuli Mustan pitisin yöhön palanen mustaa pitsiä yllään, miehetkin. Ja perheen pojat. Arvokkaammat gentlemannit olivat pukeutuneet mustaan kiireestä kantapäähän, päässä komeili pohjalaistyylinen tasakupuinen ja leveälierinen hattu, sekin musta.

    Kukaan raumalainen bloggaaja ei tullut esittäytymään. Sen sijaan Pia pääkaupunkiseudulta saakka tuli hankkimaan "juulibugia", ja lähtikin kotiinsa vihreän vyyhdin kanssa. Oli kiintoisaa huomata, kuinka erikoislangat olivat kysytyimpiä Raumalla. Lenkkimohairia ja silkkivillaa olisi voinut olla vaikka kuinka paljon. Eikö siellä kudota sukkia, vai eikö erikoislankoja saa? Tässä olisi empiirisen tutkimuksen paikka!

    Vanha Rauma tulee puheessa jatkuvasti esiin. Kyse on siis Rauman keskustasta, joka on vanhaa puutaloaluetta. Sen koko on lähemmäs 30 hehtaaria, ja kyllä siihen siis mahtuu talo jos toinenkin. Ensikertalaiselle tuli aivan epätodellinen olo kun käveli pitkää puutalojen reunustamaa katua, ja sivukaduilla näkyi samanlaisia taloja, oli mielenkiintoisia pihapiirejä, eikä modernia (vuoden 1910 jälkeistä) rakennusta näkynyt missään. Käykää ihmeessä! Raumaa ei ole suotta valittu Unescon maailman perintökohteisiin.

    Kävin myös Kerttu Horilan ateljeessa, ja sain ensikäden tietoa siitä miten taiteilija on teoksensa tehnyt. Rauman kanaalissa kylpevät naiset ovat herkulliset!