Oli hiihtoloma. Mistäkö sen tietää tällainen yksinään työtätekevä lähestulkoon erakko (jolla ei ole radiota eikä telkkaria, ja joka seuraa tilaamiaan päivälehtiä erittäin hatarasti) - no, sisar ja sisarenpoika tulivat hiihtolomakylään "maalle". Onneksi ilmat lämpenivät sen verran, että pakkasta oli enää -8 kieppeillä ja uskalsin mennä hiihtämäänkin. Tiedän, että ihmiset käy kylmemmälläkin ulkona, mutta hiljanhan selitin tätä Siperia-syndroomaani. Pelotti mennä ulos, kun oli tunne etten omista kunnollisia varusteita ja sopivan lämpimiä takkeja, housuja, tumppuja, sukkia, kenkiä, myssyjä, ja palelisin näinollen enemmän kuin olisi terveellistä...
    Jalkinepuolelle saatiin hieman kohennusta Naantalin Tuhkamarkkinoilla, jossa myytiin lampaankarvaisia uusiseelantilaisia mi woollies-saappaita. Erehdyttävästi muuten australialaisen viime aikojen muotijalkineen Uggin näköisiä, siis yhtä latuskaisia, ja, --- rumia. Mutta näöstä viis kun on kerrankin lämpimät varpaat!


    Bussimatka Naantaliin kesti tunnin suuntaansa ja sinä aikana sain aloitettua sukan. Pari bussimatkaa viikon aikana, tylsää päivystystä työpaikalla, ja vot, sukkapari oli valmis! Ei tullut edes toisen sukan syndroomaa (SSS on taudinkuvan käypä lyhenne englanninkielisillä sivuilla), lankana hiljattain värjäämäni sini-ruskea sukkalanka. Mutta olisi kannattanut katsoa neuleryhmässä mainostettu joustava aloitus-video ensin!

    415689.jpg    415684.jpg

    Twisted Sisters Sockbookin mukaan pätkävärjätty lanka tulisi parhaiten esiin 3o-1n joustimessa, jonka teinkin. Kantalappu ja pohjat on tehty vuoroon takareunasta ja normaalisti kudotuilla kerroksilla. Malli oma, silmukat mutu-periaatteella, ja se istuu jalkaan kuin hansikas, aloitusreunaa nyt lukuunottamatta. Erityisen onnellinen olen siitä, että kahden ja puolen epäonnistuneen sukkaparin jälkeen opin vihdoinkin sukan kutomisen.
    Tässä se puolikas epäonnistunut: Fancy Silk Socks Nancy Bushin kirjasta. Reunapitsistä tuli surkean näköistä, ja sukanvarsista liian lerpsut, puhumattakaan siitä että olisin saanut  pintaneuleen  onnistumaan!
 
    415686.jpg

    Seuraavaksi tarvitsisin hiihtomyssyn, josta ei viimat puske läpi. Eilen ladulla bongasinkin aika ihanan mallin, ja olen miettimässä siihen varastoistani sopivia lankoja. Ajattelin tiivistä angora- tai alpakkasekoitetta grafiitinharmaana, kunnon korvalaput, kaikki vuorattu mansikanpunaisesta puuvillasta kudotulla vuorella, ja myssyn päällä keikkumassa pienenpieni pompula. Mutta varastonihan eivät ole pohjattomat (ai eivätkö?! kanssaneulojat luulevat usein muuta), joten mietin nyt pitäisiköhän lanka kehrätäkin itse. Mutta toisaalta, kuinka kauan talvea vielä kestää? Ja kuinka kauan kehtaan hiihtää nykyisen viritelmäni kanssa...? Alla pidän huovuttaamani laajalieristä viininpunaista hattua, sen päällä ruskeaa trikoista pantaa pitämässä hattua paikoillaan ja kaiken päälle on lämmikkeeksi vedetty syksyllä kutomani Tötsy. Kaikki on sävysävyyn tietty, mutta ensinnäkään se ei näytä urheilulliselta, ja  kun hiihtopukuni on vaalean- ja tummansininen... ei hyvä.

    Thorin vasaran avajaisnäytännön kunniaksi oli Kaupunginteatterin edessä järjestetty perjantai-iltana Viikinkimarkkinat. Katuvaloja ei sinä iltana sytytetty, joten tienoo pimeni luonnollisesti, mitä nyt monet valkeat toivat valoaan, samoin kun sepän pajassa palkeen avulla elävänä pidetty tuli. Oli oikein tunnelmallista.
    Mistä viikinkejä yhtäkkiä osasikin tulla paikalle niin paljon! Myytävänä oli suolasta alkaen kaikenlaisia. Oli tarvekaluja, tulukset, kauniita kalanmuotoisia pilkkejä, kinnasneuloja joka lähtöön, kettupuuhkia vapaana pyydystetyistä ketuista ("tässä eläimellekin on annettu mahdollisuus" kertoi kauppamies), oli lampaantaljaa, savi-, luu- ja puukoruja, rautaesineitä, juomasarvia.
    Pimeällä Teatterisillalla käristettiin hirven- ja jäniksenpaistia, muhkuraiset makkarat ja pikkusilakat tirisivät ritilöillä. Vällyihin ja nahkoihin pukeutuneet viikingit liikkuivat ympäriinsä jaloin ja ratsailla, pimeydestä kantautui kavion kopsutusta, ääniä, puhetta, savu löi silmille ja kytevät kelot hohkasivat ihanaa lämpöä, tukevat moneen sarkahameeseen puetut naiset kaupittelivat tavaroitaan, ja kylähullu peloitteli kansaa.

    Ostin viikingeiltä luisen kinnasneulan, sain opetusta ihan kädestä pitäen, mutta takaisin nykyaikaan palattuani kävin sitten lähemmin tutustumassa muistiinpanemiini Tuulan neulekinnassivuihin.

       415687.jpg
    Ensimmäiset aikaansaannokseni näyttävät tältä. Opin jo yhden asian: villalangan on hyvä olla napakkaa ja paksua, sillä se joutuu kovalle koetukselle kaikissa pyörityksissä ja kierityksissä. Ja säikeen on hyvä olla tosi pitkä, sillä langan lisääminen toiseen ei ole kovin helppoa.

    Kiitos kaikille jo kommenttinsa jättäneille! Viiteen neloseen on vielä aikaa, tulkaapa nyt ahkeraan vierailulle että saadaan kisa joskus päättymäänkin. Edit-täti ei ole vierailun ja markkinahumujen tiimellyksessä saanut vielä päätettyä arpajaisvoittoja, joten luvattu päivitys siirtyy hieman.