Jossain välissä minuutit, päivät ja vuodet ovat lyhentyneet. Onko asiaa tutkittu? Onko sille selitystä?

   - Mitä sinä Juuli aina nuohoat! oli tätini vakiohuoahdus aina kun tulin hiihtolomaksi heidän vieraikseen. Tätini oli miehensä kanssa kunnostanut vanhan kansakoulun asunnokseen. Kumpikaan heistä ei käynyt kodin ulkopuolella töissä, mutta täti sulkeutui aamu- ja iltapäiviksi huoneeseensa kirjoittamaan. Setä toimitteli asioita pihapiirissä, hoiti kanalaa isänsä kanssa, korjaili ja remppaili. Iltapäivisin keitin kahvia, ja täti ilmaantui huoneestaan hieman voipuneen näköisenä. Hän laittoi viiliä ja voitaleipää esiin ja sieppasi keksipaketin kaapista. Kahvin jälkeen molemmat vetäytyivät vielä pariksi tunniksi töihinsä.

   Kudoin villapuseroa onnellisena ison olohuoneen oranssilla sohvalla lähestulkoon koko päivän, milloin en hieman lepuutellut sormiani. Silloin yleensä menin keittiöön ja panin hieman paikkoja kuntoon. Kahvin jälkeen saatoin mennä kuistille haistelemaan ilmaa ja ihailemaan lumisia maisemia.
   Tädilläni on kaksi poikaa, eikä hän ollut tottunut tytärapuun. Niinpä sain huomautuksia siivousinnostani. - On sitä elämässä muutakin kuin siivousta, oli toinen lausahdus. - Menisit nyt edes vähän ulos, hiihtolomallahan täällä ollaan!

   Hiihtolomaviikkoni ovat olleet elämäni kauneimmat ja rauhallisimmat ajat. Sain istua hiljaisessa, suuressa salissa mukavalla sohvalla ja kutoa niin paljon kuin sormista lähti. Ympärillä oli maalaismaiseman rikkumaton hiljaisuus, kissat tulivat viereen, jopa arka Sirikin. Ei ollut kiirettä minnekään, kukaan ei halunut minulta mitään, sain olla juuri niin kuin halusin.
   Se yksi viikko kesti kauemmin kuin nykyään kuukaudetkaan. Onko kukaan huomannut?

             45453.jpg
kuvassa kesätalo, kansakoulusta on jo muutettu pois
my aunt's new small summer house


    Can anyone please explain why days and weeks and months are speeding by? Why a single week spent in my aunt's big, rambling house in the Finnish countryside feels longer than any of the months that I live here in Brooklyn?
   On my yearly visits my favorite pastime was to sit
on her huge, comfortable orange couch and knit peacefully away. (Incidentally, orange is my favorite color.) Her cats came and nestled peacefully next to me, even shy Siri (Sirikit, the Thai princess).
   These weeks, spent with her and her family in these peaceful surroundings are amongst my most treasured memories. A life more simple, a life more pleasant - can it be had again?