It's funny how some yarns talk to you, and others remain mute. The solid pink one was speech-challenged, I didn't hear it utter a single whisper. Whereas the new pinky brown told me loud and clear: let me be a lace-cuffed sock!
I had to obey, of course, and managed to knit till heel on my way to Naantali and back. The town was as sunny as its reputation, and we had a lovely stroll through the harbor. Who needs the Hamptons when you can have Naantali!
Näkemiin vaaleanpunainen, tervetuloa mausteinen punainen! Tai oikeammin punaisen, ruosteen ja pinkin pirtsakammat sävyt yhtenä sekamelskana. Pidän tästä huomattavasti enemmän kuin tasaisesta vaaleanpunaisesta. (Alkuperäinen sävy löytyy pari postausta alempaa.) Oli pakko värjätä, koska tuo vaaleanpunainen ei ilmoittanut haluavansa miksikään. Kumma muuten miten langallakin on ääni ja oma tahto. Uudet langat puhuivat kuuluvasti ja halusivat puolipitkiksi sukiksi, joissa on sekä pitsiä että pintaneuletta.
Sunnuntaina kudoin matkalla Naantaliin ja takaisin, ja pääsinkin kantapäähän asti. Jatkaa aion vasta julkineulomispäivänä, sillä olen päättänyt olla kiltti ja lopetella ufoja.
Tänään sainkin ensimmäisen ufon valmiiksi. Aloitin helpommasta päästä, onpahan ainakin tunne että jotain valmistuu. Tämä huivi ei tarvinnut kuin viitisentoista senttiä ja hapsujen solmeilun. Muistan sen jääneen kesken, koska en keksinyt enää yhtään uutta raitaa. Nyt oli suurin osa alkuperäisistä langoista jo käytetty muualla (tai lahjoitettu muutossa), mutta hyvinpä näyttää uusi alue sulautuvan kokonaisuuteen.
I also dyed some yarns today, but more of them later.
Tänään tuli värjäiltyäkin, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Kommentit