- ei tule loppua loppua loppua
Tuli mieleen Kirsi Kunnaksen Perunoiden polska, kun mietin miksi viime postauksesta on kulunut ikuisuuksia. Ei niin että olisin laiskotellut, pikemminkin tekemistä on ollut vallan tuhottomasti.

   
Viime viikolla ajattelin, ettei mikään taida olla niin masentavaa kuin palata takaisin elämään, jonka jo luulee jättäneensä taakseen.  Nyt yhtäkkiä huomaankin tottuneeni oloni ja kaupungin imaisseen taas minut syvälle syövereihinsä.  Vaikutelmien paljous ei enää lamaannuta eikä tainnuta niin kuin vielä viime viikolla, sen sijaan siihen turtuu. Liikenteen melua ei enää kuule, ihmismassoja ei enää näe, kaikki soljuu ohi kuin merenalaisessa maailmassa, itseä koskettamatta. Tärkein on Minä Itse, ja nykkiläisen pohjaton egoismi varmaan pohjautuu tähän irralla olemisen kokemukseen: minä olen minä ja kaikki muut on varjoja.

    224496.jpg

    Käytössäni on suuri ja hyvinvarustettu (huovutus)studio, ja olenkin tehnyt paljon. Tusinoittain huiveja ja takkeja, kokeilutöitä, mallikappaleita... Monena päivänä olen seissyt tolpillani aamuyhdeksästä iltakuuteen ja vain huovuttanut. Sen jälkeen olen haukannut pikaisen päivällisen ja rojahtanut lepotilaan. Ei ole edes tehnyt mieli ottaa kudinta käteen, aivot on olleet niin tyhjät ja kuitenkin niin täydet. Kun kaiket päivät katselee värejä, tunnustelee kuituja ja etsii raflaavia yhdistelmiä, aivot eivät ota levätäkseen edes silloin kun ruumis lepää.
    Vilauttelen tässä pikimmiltään muutamia uusia juttuja.
   
    224501.jpg    224502.jpg    224503.jpg

    Huiveja: kultaa, silkkiä, värejä

    224490.jpg

    pitkä takki ja lyhyt takki

    224505.jpg    224504.jpg

    Sain juuri muuten tiedon, että olen pässyt Naisten Messuille Helsinkiin. Sinne sitten tullaan merentakaisten tuomisten kera.
    Apropoo tuomiset... olen ostellut kuituja ja lankoja melkein urakalla. Kerään toistaiseksi vielä rohkeutta postata niistä kuvia. Mutta todetaan jo alustavasti että tämä EI ollut langaton lokakuu.