Vanhoja koulukavereita oli lähdössä Tallinnaan ja liityin mukaan. Ainoan kerran olenkin ollut siellä 80-luvun alussa, kun kaupunki oli harmaampi ja ilottomampi. Toisaalta kaupungin siluetti oli silloin vielä sopusuhtaisen kaunis, ja kansatieteellisistä käsitöistä innostuneen oli helppo löytää mielenkiintoisia kirjoja.
Mutta löytyihän silti vielä keskiaikaista tunnelmaa:
Lankakaupoissakin ehdin käydä, mutta harmikseni vain pikapikaa. Kun on lauman kanssa liikkeellä, on oma aika kortilla. Mutta tehokkaalla reitinsuunnittelulla sai tunnissakin käytyä kahdessa lankakaupassa ja kahdessa vanhankaupungin kirjakaupassa. Näissä ei kummassakaan ollut muuten käsityöaiheisia kirjoja. Eikö niitä ole, vai etsinkö väärästä paikasta? Kauan himoittua Käsitöö-lehteäkään ei ollut tarjolla kaupoissa eikä marketeissa.
Uusi lisä tallinnalaisten lankakauppojen listaan löytyi Narvan maantieltä vaatimattomasta puutalosta melkein Kosmos-elokuvateatteria vastapäätä.
Sisällä on kolme hyllyä sekalaisia lankoja, joukossa oikeita aarteita. Ostin useita keriä kaikenvärisiä englantilaisia mohairlankoja. Useista puuttui vyöte, joissakin se oli tallella. En tunnistanut ensimmäistäkään, mutta sehän ei tietenkään lankoja pahenna. Ehtaa tavaraa olivat.
Tässä näyte lankakaupan kirjavasta tarjonnasta. Hinnat olivat 10:stä ylöspäin, hintavin taisi olla 22 kruunua, joka siis ei ole kuin puolitoista euroa.
(Jos joku muuten haluaa käydä saman tein kampaajalla, Narva mnt 41:ssä on kampaamo, jossa Katrin leikkaa ja värjää osaavasti ja suomen kielellä. Hintoja en viitsi mainostaa, mutta edullistahan se on.) Kampaamon tunnistaa kissasta ja pulusta:
Rauhallista rinnakkaiseloa - kumpikaan ei välitä toisesta.
Kumu
Uusi museo on näyttävä. Asiasta on varmaan jo viisaammat keskustelleet, mutta harjaantumattomaan silmään näyttää siltä kuin Kumun piirtänyt suomalaisarkkitehti olisi ihastunut ikihyviksi (ranskalaisen) suunnittelemaan Kiasmaan ja piirtänyt sen vain hieman isompana. Kas kun ei ole tipahtanut plagiointisyytteitä!
Vaikuttava parinkymmenen metrin korkuinen pystiseinä.
Ja muinoin eläneitä kauniita naisia:
Vas:Tuntematon balttilais-saksalainen taiteilija: Emilie von Kaulbarsin muotokuva. 1830-l.
Oik: Nils von Wrangel: Kreivitär Maria Beckendorff-Volkonskaja. 1840-l. loppu
Matkan syvin olemus
Niin, joka matkallahan on tarkoituksensa. Matka jonnekin ulospäin on aina myös matka sisäänpäin. Antia oli paljonkin, mm. vanhojen ystävien uudelleenhahmotusta. Matkan materiaalinen anti tiivistyy näissä kuvissa:
Niin, tämä on vasta 100. postaus! Kauan vaivanneet spämmit ovat harmittaneet kovasti. Sitten luin jonkun blogista, että poistamalla spämmejä osakseen saanut postaus oli kuulemma spämmien tulo loppunut kuin seinään. Päätin kokeilla samaa ja poistin yhden kirjoituksen. Siksi tämä on blogin 100. näkyvä postaus (vaikka loogisesti jo 101.).
101. tullee illemmalla. Siihenhän lupasin arvonnan...
Kommentit