Edellisessä postauksessahan taisin mainita, että aika usein olisi käyttöä jollekin siistille selitykselle. Kun samassa taloudessa elävät jemmaamiseen taipuvainen Orava (josta ikävä kyllä löytyy Hamsterinkin piirteitä)  sekä suruton Askeetti, ei voi välttyä maailmojen ja tottumusten yhteentörmäykseltä.

Selitystä kaipaavat mm. tällaiset seikat:

• Miksi kerätään sipulinkuoria? Miksi avokadon kivet ja tyhjät kuoret saavat käpristyä keittiön ikkunalaudalla? Ja minkä ihmeen takia voikukanjuuria ei heitetä kompostiin vaan pannaan kuivamaan pihakivelle?
• Miksi olohuoneessa on kaksi rukkia (ja yläkerrassa kolme), kun vain yhdellä voi kerrallaan tehdä hommia?
• Miksi olohuoneen ikkunalautaa koristaa piikkejä (=sukkapuikkoja) kasvava purkki? Ja ruokapöydällä majailee keskeneräinen työ? Niinkuin muuten sohvannurkassakin. Ja käsilaukussa. Ja joskus nojatuolissakin...

Kun asiasyyt selitetään (kuoret, kivet ja juuret tulevat värjäykseen, eri neuletyöt vaativat erilaista tarkkaavaisuutta), ei tarvitse pitkään aikaan olla huolissaan. Kuoria pannaan kiltisti talteen ja tuodaan lahjaksi ruokakaupastakin (söpöä), avokadon kivet ja voikukan juuret saavat rauhassa kuivua niille varatuilla paikoillaan. Mutta mitä kauemmin keräily jatkuu ilman näkyvää muuta toimintaa, sitä kireämmäksi käy ilmapiiri. Sitten ovatkin sipulinkuoripussit jo tiellä, ja koppurat avokadonkuoret tukkivat keittiön ikkunalaudan. Oi joi! Nyt on hyvät syyt tarpeen. (Oikeastihan kysymys on pelkästä ryhtymisestä... Jos tekisin kaiken heti, en tarvitsisi syitä lainkaan.)

Minun repertuaarini on aika rajoitettu. Ihan kohta ja Ensi viikolla, sekä Heti seuraavana vapaapäivänä ovat ne tavallisimmat. Mutta kun viikot ja vapaapäivät kuluvat, tarvitaan jotain järeämpää. Yleensä vetoan kiireisiin, menneisiin ja tuleviin. Jos se ei pure, saatan maalata herkän kuvan upeista väreistä, jotka uinuvat vaatimattoman, jopa luotaantyöntävän ulkokuoren alla. Kun ongelmaksi tulee tilankäyttö, siirtelen Askeetin herkkää silmää kiusaavia pussukoita tai esineitä toiseen paikkaan. (Valitettavasti usein pois omistakin silmistä, mikä viivyttää niihin tarttumista entisestään.) 

Näin siis täällä. Entäpä teillä? Olisi kiva kuulla omista kokemuksistanne!