No niin, kuvitelmat ja todellisuus ei taas vastanneet toisiaan. Olin jo loppusuoralla merenvihreän villatakin kanssa ja kuvittelin, että seuraavaksi esittelen sen valmiina.

Kuukausi on mennyt, ja olen edennyt yhdestä kriittisestä kohdasta toiseen ja pysähtynyt sinne. Koska neuletiheyteni ei vastaa ohjetta, ja muutenkin sävelsin omiani, ei lopullinen kohdistaminen ole hetken homma.

Toisaalta kun illalla rojahtaa sohvalle, ei enää jaksa ruveta laskemaan... tai näin sen ainakin perustelen itselleni.

Lähempiä tietoja villatakista on täällä ravelryn sivullani jos ketä kiinnostaa.

Olen taas pitkästä aikaa innostunut ompelemaan, ja uuden kesämekon ja tämän villatakin on määrä sopia yhteen. Kunhan ne valmistuvat. Mekostakin on puuttunut napit jo kolme viikkoa (poistuu nurkkaan häpeämään). Toivoahan sopii, että kiltti tonttu neuloo kaiken yöllä valmiiksi. Aamulla herään höyryn sihinään, ja kas vain - uusi villatakki on sievästi taiteltuna uuden mekon kanssa tuolille kuin sadussa ikään.

(Mikä ihana satukirja kuvineen kaikkineen se oli, muistaako kukaan - tyttö sai salaperäisiä kirjelippusia, jossa hänelle ehdotettiin mitä ihanampia vaatteita? Ja sitten hän löysi ne ommeltuna: kirjassa oli ainakin vadelmanpunainen mekko ja oravanruskea karvareunuksinen takki. Voi, sen kirjan kun saisin, lainasin sitä lapsena kirjastosta ja luin sen ihan puhki.)

Minulla on ollut kurkkukipua ja yskää, jota hoidan tämän ihananvärisen yrttiteen avulla. Se maistuu ihanalta, makealta jopa ihan ilman hunajaa.

Täytyy sanoa, että haikealta tuntuu katsella tätä tynkäblogia. Vaikka kaikki kirjoitukset onkin tallessa, ei ne ole mitään ilman kuvia. Ihmettelen vieläkin, viitsinkö jatkaa täällä vai missä. Toisaalta vuodatus on muuttunut tosi paljon, ja pikainen vertailu bloggerin kanssa osoitti, että aika samanlaisesti ne on rakennettu.

Bloggerissa pystytin keskiaikablogin, saa köydä katsomassa jos haluaa - siellä on vasta pohjat eli pakollinen ensiesittely. Sisällystä tulee pikku hiljaa, sillä tunnetusti keskiaikavaatteiden tekoon menee runsaasti aikaa.

Olen ollut tämän vuoden opiskelemassa, niinpä käsitöille on jäänyt hyvin vähän aikaa. Nyt alkaa loppusuora häämöttää, ehkäpä syyskuussa aloitettu villatakkikin saattaa valmistua... on siis hyvä aika aloittaa taas säännöllinen bloggaaminen.

Lankauutisia sen verran, että nettikauppani Naurava Lammas on taas auki. Jos mielellään tykkää hypistellä - ja kukapa ei tykkäisi! - niin lisää lankoja ja kuituja löytyy Turusta kahdestakin osoitteesta:

• Tuulenpesä, Puutarhakatu 42c, (Portsa) Turku
• Brinkkalan Outolintu, Vanha Suurtori 3, Turku

Tuulenpesä jatkaa siitä mihin Lankabaari lopetti. Siellä on parhaimmat valikoimat Nauravan Lampaan lankoja ja villoja. Tuulenpesässä on niin paljon, ettei kaikki mahdu esille. Kannattaa kysellä takahuoneen antimia.

Nyt kun vielä keksi, miten uusia kuvia saa ladattua niin alkaahan tämä taas sujua. Hei siihen asti!

 Heinäkuu meni ihmetellessä ensin kesävieraita ja sen jälkeen heidän jättämäänsä tyhjää tilaa. 

Mutta mitä silmäni näkevätkään - Vuodatus ja blogi ikävän tyhjinä, ilman niitä huolella valittuja kuvia jotka saavat blogin elämään - kääks.

Monet ovat muuttaneet bloggerin puolelle, ehkäpä sitten minäkin... Puuhastelen aikani ja ilmoitan kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Sillä välin tarjoan Elokehruuta vanhoilla postikuluilla (tiesitkö että ne nousivat tänään?). Eli tilaa mitä vaan Nauravasta Lampaasta, postikulut pysyvät vielä kuukauden samana kuin ne ovat viimeiset kaksi vuotta olleet.

Keskiaikamarkkinoilla on ollut oikein hauskaa. Olen tavannut joukon vanhoja tuttuja, uusia tuttuja ja satunnaisia ohikulkijoita. Olen myös nostanut varusteasoani muutamalla hyvin harkitulla ostoksella. Olen hankkinut uuden soljen ja heloja vyöhön, valinnut huolella kauniin villakankaan, sekä ohutta hienoa pellavaa uutta huntua varten. Myös kapea pirta tuli ostettua.  Kaiken tarpeellisen jälkeen otin ja sorruin ihanaan olkihattuun ja kauniiseen lautanauhaan.

Kuvia niistä ei ole, sillä osa on käytössä, osa pesussa, osa työn alla. Kunhan kotiudun markkinoilta ja saan kaiken yhteen kasaan...

Tänään oli Keskiaikainen muotinäytös. Toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia asteli lavalla kauniin keskiaikamusiikin taustoittamana. Jokaisen kohdalla teki mieli voihkia ääneen "aah" ja "ooh", niin hienosti ne olivat tehty. Siinä asteli kauppianrouva, leskirouva, aatelisneito, käsityöläinen, porvarisneito, nyt vain naiset mainitakseni. Silmä huomasi kauniin päähineen, hienot sukkanauhat, korean vyöpussin tai helmankäänteen.

Olisin halunnut kaikki heti, tai ainakin tämän mekon ja tuon viitan niissä ja niissä väreissä ja vielä joka puvun parhaimmat tilpehöörit päälle. Ongelma on siinä, että kaikkea ei voi noin vain yhdistää. Tässäkin ylläolevassa kuvassa kulkee parinsadan vuoden muoti ja eri yhteiskuntaluokat.

Meidän aikamme lainaa villisti vaikutteita menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta, mutta Keskiajan maailmassa on hyvä olla tarkka. Nykyajassa tykkään pukeutua vuoroin näin ja vuoroin noin, mutta haluan Keskiajassa paneutua omaan hahmooni, kuka se nyt sitten onkaan. En voi olla käsityöläinen, jos pukeudun aatelisneidon pukuun, ja jos hahmoni on leski, täytyy leskeys näkyä puvussakin.

Uumoilen olevani tällä hetkellä vielä siinä iloisessa vaiheessa, jossa poimin rusinat pullasta ja sekoitan eri elementtejä villisti keskenään. Tuskin kauppiaanleski käytti olkihattua julkisella paikalla? Ehkä kotona pihamaalla tai puutarhassa puuhaillessaan, mutta arvelen että markkinoilla hän oli parhaimmissaan. Yhteiskuntaluokan, aseman eli statuksen piti näkyä ulospäin, jotta jokainen heti näkisi kenen kanssa on tekemisissä.

Tässä tulikin päivän mietelmä - olen jo aika tokkurassa pitkän päivän jälkeen, joten ajatukseni ei ehkä ole ihan kirkas. Kommentoikaa toki! Selvennän ajatuksenjuoksujani ihan mielleläni paremmalla ajalla.

 Ja ihan kahdella huutomerkillä. Matami Auroora on taas varustautunut hyvin, tällä kertaa on paljon silkkiä. Silkkilankaa ja silkkikuitua omiin silkkilankoihin tai huovutuksiin löytyy, samaten kehruukuituja muutenkin.

Lankoja on värjäilty, tässä pieni kimara villalankoja:

silkkivillalankoja:

herkkää silkkiä:

Keskiaikaan kuuluu myös paljon varustelua. Tämä kevät oli niin kiiireinen, etten ehtinyt ommella kuin sukat. (Kyllä vaan, sukat ommeltiin villakankaasta, täältä voi katsoa ohjetta ja tehdä perässä. Täytyy kehua, että on mukavat jalassa, eikä valu alas.)

Nyt illalla ompelen vielä pientä pussukkaa vyöhön pistettäväksi. Se on lievemmin sanoen vaiheessa:

Ja minuthan eli Matami Aurooran tapaa tarjoomuksineen näyttämöpihalta, jossa on Kivisauna. Tervetuloa!

Keskiaikatapahtuma järjestetään Turussa to 28.6. - su 1.7. Lisää löytää täältä www.keskiajanturku.fi