Sopivasti kesän helteisiin valmistui ilmava neulehame.

Olen aivan rakastunut tähän hameeseen, enkä jaksa käsittää miksen saanut sitä aikaisemmin valmiiksi. Malli on vuoden 2006 (tai 2005?) Rebecasta. Sileät osat neulottiin silloin, ja mietiskelin aikani haluanko siihen mustan helman vai mahdollisesti jonkin muun värisen. Kävi nimittäin niin ikävästi, että lankaa ei riittänyt helmakuvioon. Tänä vuonna päätin tehdä helmankin mustaksi, mutta nyt olikin lehti kadoksissa.

Otin helman pitsineulemallin jostain uudehkosta Modasta. Lanka on ohutta nauhalankaa, hame bukleepintaista sekoitetta. Minua ei häiritse erilaiset tekstuurit, jotenkin on hyväkin että helma on sileää.

Hame on todella ilmava (lue: läpikuultava), joten todennäköisesti sujautan alushameen tämän alle. Olen tehnyt muutamia joustavasta vuorikankaasta, mutta ohut silkkinenkin voisi olla ihan paikallaan.

Random.org on puhunut: numero kuusi eli Samma oli summanmutikan suosiossa. (Tarkka huomaa numerot 1-29, vaikka kommentteja oli 30. Syynä se, että kaikilla olisi sama mahdollisuus, eräshän kommentoi kahdesti.)

Moni arvaili salaiseksi paheekseni paperiaskartelua tai korttiaskartelua. Eikä se ole ihan väärin, muttei kelvannut minulle.  Odottelin täsmäkirjaimia a t ja c. ATC. Artist Trading Card. Olen niihin hulluna. Niitä vaihdetaan ja niitä kerätään, harvemmin lahjoitetaan, eikä koskaan myydä. Ne mahtuvat pieneen tilaan. Joskus niitä valmistuu nopeaan tahtiin, joskus yhden kortin teko kestää viikkoja. Saan postia usein, ja kuoressa on uusi kortti kokoelmiini jostain päin maailmaa.

Käytän kortteihini vanhoja valokuvia, lehtileikkeitä, lehdistä tai vanhoista kirjoista löytyneitä kivoja sanoja tai muunneltuja lauseita. Siksi minulla on aika mahtavat vanhojen ja keskivanhojen painotuotteiden kokoelmat. Hiljattain ostin kuluneen, epätasaisesti lyövän kirjoituskoneen, koska sillä saa jännää tekstiä kortteihin.

Ihailen korttitaiteilijoita mel, prettymonday ja vikke. Mutta ei hätää. En aio sotkea käsitöitä ja taidekortteja samaan blogiin. Tämän enempää en siis aio aiheesta kirjoittaa.

Keskiajasta paluu oli haikeaa. Luin viisitoistavuotiaana Daphne du Maurierin Talo rannalla, ja se taisi olla enteellinen. Professoriystävä kutsuu miehen luokseen kylään. Professori asuu pittoreskissa kylässä Englannin maaseudulla. Miestä pyydetään koekaniiniksi testaamaan erästä juomaa. Juoma aiheuttaa hallusinaatioita, ja joka kerta juomaa nauttiessaan mies siirtyy keskiaikaan. Hän koukuttuu juomaan yhä pahemmin ja pahemmin. Kirja on kaunein ja haikein lukemani rakkaustarina (olematta imelä), eikä siinä ole jälkeäkään Daphne du Maurierin raskaasta ja synkästä melodraamasta. Viimeisellä sivulla paluu normaaliin todellisuuteen on melkein enemmän kuin mies (ja lukija) saattaa kestää. Samoin minulle käy joka kerta Keskiaikamarkkinoiden jälkeen.

Jokaisella aikakaudella on oma muotinsa. Tämän vuoden, siis 1339, muotituote oli olkihattu.

Tässä tuomiseni. Kasvivärjättyjä lankoja, muutama savinappi ja Turun Keskiaikaseuran brosyyri. Turkoosit langat indigoa, joka on kiinnitetty rikkihapolla väri päästämättömäksi. Liila on sinipuuta, viininpunainen krappia (harmaalle) ja keltaoranssi sipulivärjäystä krapin jälkiliemeen kastettuna. Aloitin siitä ranteenlämmittimiä, kinnasneulalla tietenkin.

Kaapissa on odottamassa monen vuoden keräilyn tulokset: voikukanjuuria, sipulinkuoria ja avokadon kiviä ja kuoria. Jäkälääkin on. Josko vihdoin saisin puhtia kokeilla kasvivärjäystä?

Markkinarahvasta

Tässä on selkeästi valtaapitävää kansanluokkaa henkivartijoineen.

Lapset hyökkäsivät kimpassa munkin kimppuun. Kyllä aina kolme yhden voittaa.

Munkin rikkomus lienee ollut pahakin, kun häntä uhataan ihan miekan voimalla. Munkilla on rautakypärä, mutta huomaa haastajan kansanomainen versio siitä: kaksikorvainen saavi nurinpäin päässä ajaa saman asian.

Työnäytösalueella kävi vilske ja kuhina. Oli saippuan keittoa, kasvilla värjäystä suurissa padoissa, tehtiin lautanauhaa ja viittelöityä nauhaa, sekä sormilla lyötyä nyöriä, tutustutettiin kinnasneulan saloihin sekä taskumallisiin aurinkokelloihin. (Kätevä laite. Kauniskin. Mutta ehkä ei ihan kätevä talvisiaikaan.)

Hellyttävin näky oli erääässä työnäytösteltassa. Matala pärekoppa, siinä kymmenviikkoinen lapsi keskiaikaiseen pukuun puettuna. Nukkui autuaan tietämättömänä ympärillä olevasta hälinästä.

Kaikkia niitä pukuja ja asuja nähdessäni syntyi hyvin harras ja polttava halu valmistaa ihan aito keskiaikainen puku, saumoja ja päärmeitä myöten. Eräs työnäytöksien tekijä totesi, että minun kannattaisi liittyä Suomen keksiaikaseuraan, saisin sieltä neuvoa ja opastusta. Tosin minulla on korkea kynnys kävellä seuraan, jossa kaikki jo tuntevat toisensa ja ovat harrastaneet asiaa jo vaikka kuinka kauan. Tunnen auttamatta itseni niin harrastelijamaiseksi koneella ommeltuine pukuineni. Mutta nainen oli armelias: Sinullahan on tuollainen hyvin muodikas pääliina.

:-D

... totesi markkinoiden järjestäjävastaava, kun aamulla turhaan etsimme luvattua paikkaamme. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena - painavina argumentteina käytettiin mm. sitä, että kojun sijainnista oli tiedotettu blogissa ja sitä kautta tuhansille vierailijoille (hih) - meitä ei passitettu markkinoiden periferiaan vaan saimme paikan lähestulkoon Aboa Vetus museon sisäänkäynnin vierestä.

Museolla on siinä kadulla lipunmyyntipaikka (oikealla puolella sisäänkäyntiä jos haluaa olla tarkka). Taustalla solisee seinää pitkin valuva vesi ja kukoistavat jättimäiset poimulehdet. Kaunista, kovin kaunista.

Tämän ihanan keitaan vieressä siis majailemme. Tervetuloa!

Ps. Check it out! Toinenkin indie-värjäri on saapunut paikalle. Päivin (edit) kasvivärjätyt villalangat löytyvät samasta kojusta hauskojen maatuskakorujen kanssa. Vaikka kuinka yritin kuuklata en pystynyt paikallistamaan lankojen blogia. (Ehkäpä sellaista ei olekaan.) Mutta langat ovat kauniita, syviä ja metsäisiä sävyjä.

Torilla ja Rantakadulla kävi toimelias kuhina. Sääkin jatkuu suosiollisena, joten tervetuloa Turkusse ympärs vuare! Mut etenki ny!

Ai niin, muistathan blogiarvonnan. Löydät sen hieman alempaa. Aikaa on vielä sunnuntai-yöhön.

Nyt saatiin hyvät langankuivaussäät. Tämänpäiväinen aurinko kuivasi vikkelästi uudetkin vyyhdit, ja nyt alkavat pöydän antimet olla kutakuinkin selvillä. (Jos joku näistä jo huutelee nimeäsi, pane privepostia, niin panen sulle jemmaan.) Vyyhtien painot vaihtelee 150 ja 190 välillä, enimmäkseen sellaista 170g. Joka väriä on vain kaksi tai kolme.

Kuivumassa on vielä erinäisiä merinotopseja sekä villalevyä. Muutoin luotan värjäämättömän kuidun voimaan. Tilanpuute tietysti ahdistelee, niin että jos haluat hipelöidä/hankkia  jotain tiettyä, kurkkasepas puodista ja lähetä pyyntö meilitse, niin otan toivottua tavaraa mukaan.

Huom. Nyt seuraa ohjelmassa lankapørnoa, joten vaikutelmille alttiiden ja muutoin herkkäunisten on parasta sulkea silmät ja korvat. Muut sitten saavatkin kuolata aivan estottomasti. Heh.

vas: Santa Fe / oranssi, auringonkeltainen, murrettu haalea vaaleansininen

kesk: Nunavut / kylmää turkoosia, sinistä ja ripaus liilaa

oik: Prospect Park / rypsiä, sinappia kaarnaa ja aprikoosia

vas: Asteri / oranssi, pinkki, mustanliila

kesk: Kyllikki / punaliila, käpy, harmahtava vihreä

oik: Tapio /  harmahtava taivaansininen, ketunruskea, koivunvihreä

oik: Mehukas / kirkas vaaleanvihreä, marjaisa punainen

vas: Vatnajökull / kirkas turkoosi, syvä orvokki

vas: Kultakalat / turkoosi, punainen

kesk: Orvokki / violetin eri sävyjä tummasta vaaleaan

oik: Menninkäinen / harmaanruskea, oljenkeltainen, harmaanvihreä

Ja taas sitä saa, Juulibugia.  Tämä on riittoisa ja lammikoitumaton sukkalanka. Väreinä rusk, sin, vihr, pun, pinkki. 65g. Yksi vyyhti riittää todistettavasti miesten 42 sukkiin.

Allaolevaan blogiarvontaan on tullut monta mielenkiintoista arvausta. Jollet ole vielä käynyt, nyt just olisi hyvä hetki mennä kommentoimaan.

Keskiajalla tavataan!

Otsikoita on toisinaan hankala keksiä. Tänään aivot kertakaikkiaan seisovat, joten turvauduin satunnaismetodiin. Tartuin Ajan Sävel-lehteen vuodelta 1961 ja avasin sen summanmutikassa. Ja katso, otsikko oli syntynyt. (Ihmetteleekö nyt kukaan miksi käteni ulottuvilla on niin antiikkinen lehti? Kun en edes välitä musiikista? Hm, sanotaanko vaikka että salaisen harrastukseni vuoksi.) EDIT: loppuun lisätty jotain jännää!

Otsikko on siitä sopiva, että langanvärjäysharrastukseni alkoi ihan huvin vuoksi. Tykkään väreistä ja tykkään puuhailla niiden kanssa (olenpa opettanut värioppiakin), ja rakastan villaa. Niinpä näiden kahden liitto oli ikään kuin tähtiin kirjoitettu. Kokeilusta syntyi harrastus, ja nyt voisi jo sanoa että sitä on tullut astetta vakavampaa - työksikö sellaista kutsuttaneen?

Allekirjoittaneeseen otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin mahdollisuutta toimittaa kesäkuun lankaklubien langat. Luvassa on erikoista sukkalankaa ja jännittävää huivilankaa. En vilauttele kuvia, koska langat tuskin ovat vastaanottajillaan, enkä halua pilata kenenkään yllätystä. Sanottakoon vain, että laadultan langat ovat huippuluokkaa, sukkalanka edustaa jopa huipputekniikkaa.

On kiva, että kotimaiset yrittäjät luottavat kotimaiseen työhön ja osaltaan tukevat meitä pienyrittäjiä. Kuten tietysti myös jokainen puodista lankansa ja kuitunsa suoraan hankkiva tekee. Kiitos teille! Ilman teitä ei työni olisi mahdollista.

..--..--

Turku varustautuu jälleen Keskiaikaan. (to 25. - su 28.6.) Eletään vuotta 1439. Käsiohjelmaa lainatakseni:

Tervetuloa Turkuun vuonna 1439

Suomen keskiaika ei ollut takapajuisen taantumuksen aikaa, vaan väestön, talouden ja kulttuurin nousukautta. Turku oli 1400-luvulla merkittävä pohjoismaalainen kaupunki ja Suomen talouden, politiikan ja kulttuurin keskus. Turun linna ja linnanpäällikkö edustivat kuningasta ja hänen valtaansa, joka kansalle merkitsi useimmiten veroja.

Suomen kirkon pää oli Turun piispa, heistä useimmat koulutuksensa Euroopan yliopistossa saaneita oppineita miehiä ja valtakunnan politiikan mahtitekijöitä. Kaupungista oli vilkkaat kauppayhteydet Itämeren hansakaupunkeihin, ja kaduilla ja toreilla puhuttiin niin suomea, ruotsia kuin alasaksaakin.

Tulevana kesänä markkinoilla eletään vuotta 1439 ja kansan keskuudessa kuhistaan uudesta verotuksesta sekä Daavidin kapinasta. Lisää tietoa keskiajan verotuksesta saat täältä.

Markkinoille saapuu tänäkin vuonna matami Auroora Fortunata, kotoisin Vindobonan kaupungista Ostarriiken herttuakunnasta, hän joca perhekuntinensa muutti Suomen Turkuun armon vuonna 1436. Matamin tilavat arkut olivat lastattu täyteensä Itäisten maiden ihanuuksia, hienoa silkkiä ja puu(n) willaa . Niitä täyttämään on hankittu myös erirotuisten lampaiden ja vuohien karvoja elickä kiehkuroita, sekä paljon lankoja erilaisiin tarcoituksiin sopivaksi, kuten sukkien, vanttuiden elickä lapasten ja huivien elickä takkien kutomiseen elickä neulaamiseen soveltuvaa lankaa.

Matami Aurooran arkuissa on muun muassa tällaisia villoja:

Lampaanvillaisia karstalevyjä, paino n. 40g/ per levy. Lanoliinipitoista ihanuutta. Langasta tulee eloisaa ja huovutuksesta suloista.

Ehtaa villalankaa, johon ei mitään ole lisätty eikä mitään otettu poiskaan, eli lanoliinia on hoitoaineena mukana. Nuuhkaisepas - nam! Vyyhdit reiluja 150-190g.

Tuttuun tapaan kaikkea saa varailla ja käydä matami Aurooralta hakemassa sitten markkinoiden aikana. Kojulta löytyy sitten kaikenlaista muuta. Jos ihan tiettyä halajat, pyydäpä etukäteen niin tulevat varmasti mukaan. Pöytätilaa kun ei taaskaan ole liikaa.

Matami Aurooran puotikoju on tänä vuonna Aboa Vetus Ars Novan pääsisäänkäyntiä vastapäätä Rantakadulla Pyhän Laurentiuksen eli Väärän kuninkaan markkinoilla.

Markkinoilla tavataan! Puku taitaa tänäkin vuonna olla sama, eli haepas silmilläsi tämännäköistä tyyppiä:

EDIT-täti muistutti, että voisi taas olla aika panna blogiarvontaa pystyyn. Ensimmäisessä kappaleessa oli puhetta salaisesta harrastuksestani. Arvaa mikä se voisi olla. Huom, kappaleesta löytyy ainakin yksi johtolanka. Tarkemmin ajatellen kaksi... Kolmannenkin vihjeen annan: en ole ikinä sivunnut aihepiiriä blogissani.

Satunnaisgeneraattori toimii onnettarena kaikkien vastaajien kesken. Jos nyt sattuisi käymään niin hauskasti, että joku tosiaan arvaa kiihkeän kakkosharrastukseni kohteen, niin ehkäpä sitä pitää juhlia jotenkin. Saas nähä. Aikaa on Keskiajan loppuun siis 28.6. klo 23.59 asti, eli reilu viikko. Palkintona jotain kädentaitoihin liittyvää. Tietenkin.

Köpiksen matkalla valmistui huivikin. Törmäsin Eva's Shawliin blogimaailmassa, ja viehätyin nähtyäni sen ohjeella tehdyn helmenharmaan huivin. Kuvaa siitä ei valitettavasti ole, linkki on kadonnut bittiavaruuteen, mutta harmaan ystävä osaa varman kuvitella sen mielessään.

EDIT: linkki löytyi! Tähän huiviin ihastuin.

En ole koskaan juurikaan virkannut, sillä - ja nyt minulle saa suuttua - virkatut vaatteet ovat aina vaikuttaneet minusta jäykiltä ja tylsiltä. Mikä lienee mielen muuttanut, kun nyt olen ihan koukussa virkkaukseen.

Kolme vuotta paijaamani lanka löysi vihdoin oikean kohteen.

Lammas- ja vuohimarkkinoilta hankittua saaristolaisvillaa, sittemmin väripadassa semi solid-vaaleanpunaiseksi muuttunut.

malli: Eva's Shawl

lanka: saaristolaisvilla, n. 500m eli 106g, 4mm koukku

entraukset: tehty 10 mallikertaa, ja omaa reunusta niin pitkälle kuin lankaa riitti eli vain kaksi mallikertaa.

olo: Ihana! Juuri sopivan, muttei liian pitkä, kevyt ja lämmin. Ei lainkaa mummomainen (tämä oli pahin pelkoni), vaan aika täydellinen sadekesän shaali. On sitä tullut jo käytettyäkin...

Ps. Jos teet perässä, varaudu katsomaan ohjeen valokuvaa enemmän kuin seuraamaan kirjoitettua ohjetta. Sillä ohje on luvalla sanoen surkea. Kuvaa katsomalla kuitenkin pärjää, ja kolmen ensimmäisen rivin jälkeen sormet kyllä tietävät mitä tehdä.

World Wide Knit in Public-päivänä kudoin Köpiksessä.

Otin internetistä selville milloin ja missä kudotaan, ja menin paikalle.

Jos kahvila on täynnä kutovia naisia, ei liene vaikea arvata mihin pöytään istuutuu.

Sain langan ja ohjeet. Tanskaksi. (klup) Mutta ei hätää, ystävälliset kanssaneulojat selittivät lyhenteiden salat, ja pian olin vauhdissa. Viihdyin kahvilassa ilta-kuuteen, enkä suinkaan ollut viimeinen lähtijä. Kourallinen jäi vielä kutomaan kun lähdin. Ja siihen mennessä oli valmistunut yli 20 pientä puuvillamyssyä Rigshospitaletin keskososastolle. (Minun on ne tummansiniset.)

Hello to all you friendly co-knitters in Copenhagen, and a big thank-you to Britta who organized it all. We knitted for a worthy cause, but had great time in the process. Hope to see you knitting with us next year!

Saavuin Köpiksen pahimmanlaatuiseen sateeseen ja myrskyyn. Ostin olosuhteiden pakottamana itselleni hyvät pitkävartiset kumisaappaat (kalliit), paksun käsinkudotun villatakin (kirppikseltä), sekä sateenvarjon (niinikään kirppikseltä), ja vietin sitten mahdollisimman vähän aikaa ulkona ja sitäkin enemmän aikaa sisällä, nimittäin pääasiassa lankakaupoissa. Sulovileenismi nosti päätään, ja lopulta hankin aika paljon lankoja tarjouksista. Niitähän muuten riitti, samoin kuin lankakauppojakin. Ydinkeskustan eli kävelykadun tienoilla kävin viidessä. Siis 5!

Mintunvihreä väri on jatkanut seireenin houkutushuutojaan, ja päätin vihdoin sortua. 15 kruunun hintaan sain langat kevyeen kesähuiviin. Lankakaupoissa oli paljon valmiiksi kudottuja mallikappaleita, ja ostin ohjeet ihanaan lehtikuvioiseen huiviin. Opin KIPpaillessa lukemaan tanskankielisiä lyhenteitä, ja aloitin huivin koneessa. Nyt se on jo mukavan pitkällä.

Ja jos kesä jatkuu tähän malliin, tulee huivi ihan tarpeeseen. Seuraavaksi ajattelin tehdä kämmekkäät ohuesta villasta... (Naurakaa vain, saunan takana on vielä tilaa :-)

Aina vain paheneva neulesuma on ihan omaa tekoa. Korkeintaan voisi syyttää omaa yllytyshulluuttani, mitäs menin mukaan KYH-tempaukseen. Juhannusaattoon mennessä aloitetaan joka päivä yksi projekti, jotka sitten pitäisi saada loppuun heinäkuun loppuun mennessä.

Koskapa tuumasin, että aikaa on ruhtinaallisesti, tuli aloitettua pari isompaakin projektia. Toki sellaisia, jotka olisin muutenkin aloitanut, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä myöhemmin... En toisaalta halua kutoa pelkkiä tiskirättejä ja pannulappuja, ne toki saisikin hetsiltään valmiiksi. Toki heitin muutamia sellaisiakin projektieni joukkoon, tiskirättejä olen oppinut alkukankeudesta huolimatta todella arvostamaan.

Tässä kaikkien tähänastisten projektien joukkokuva. Katsokaa ja vapiskaa.

1. ja 2: jättipannulappuja 154g

3,4 ja 5 puuttuvat, ei vielä aloitettu. Liityin 6.pv, mutta lupasin lisätä alkupään projektit.

6. Eva's Shawl, vaaleanpunaista saaristovillaa, virkattu jo neljä 10stä mallikerrasta

7. Whisper Cardigan harmaasta Morehouse merinosta, pari riviä puikoilla

8. vaaleanpunaiset kukkakämmekkäät, pari riviä puikoilla

9. Veronik Averyn Beret Gaufre-baskeri, monivärisestä langasta, reunus tehty

10. tiskirätti moppilangasta

12. Textured Circle Shrug-pikkuvillatakki/isohihatin lilasta käsinkehrätystä

12. Thermis-kauluri ruskeasta villasta

13. vaaleanpunainen silkkityyny Himalaya-sarisilkkilangoista

14. yksi vihreä virkattu ympyrä Anthropologie-kaupan kuvaston innoitamaan huiviin

Tämä onkin sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun esittelen keskeneräisiä töitä. Olen todennut, etten siedä keskeneräisyyksiä, ne ahdistavat minua. Mutta tätäkään en olisi tiennyt ellen olisi liittynyt tempaukseen. Ihminen oppii jatkuvasti uutta, itsestäänkin.

Varsinaisen päänsäryn koin alkupäivinä, koska nykyisenä suunnitelmallisena aikuisena minun oli pakko heti päättää mitä kudon missäkin järjestyksessä. En asu puikkokaupassa, joten projektit oli suunniteltava myös niiden optimaalista käyttöä silmälläpitäen. Optimoin muutenkin ajankäyttöäni, esim. etsimällä sopivat langat ja kerimällä ne kaikki heti alkuun. Projekteja on tulossa vielä 6 lisää, ja niidenkin langat, puikot ja ohjeet on kaikki pussitettu tai pantu majailemaan sopiviin kenkälaatikoihin.

Jo hamsterikuun aika huomasin, että pystyn hallitsemaan kolmea keskeneräistä kässäprojektia yhtä aikaa. Metodin lyhenne on BRS eli bussi-ruokapöytä-sohva.

• Bussineuleena kulkee mukana pieni ja kevyt työ. Päivittäin matkustan tunnin, joten tässä tulee nopeasti valmista. Ohjeita on kuitenkin vaikea tutkailla, joten neule saa olla helppo, tai helpossa vaiheessa. Jotkut neuleet siirtyvät joustavasti kategoriasta toiseen.
  
• Ruokapöydässä neuleeni varaa yhden tuolin. Joskus se tosin jää pöydän nurkalle. Idea on siinä, että sitä ihan huomaamattaan kutoo muutaman varvin. Ihanteellinen töiden lopetusvaiheessa.
  
• Sohvaneule majailee tieskarin äärellä, joka siis tekee telkkarin virkaa talossamme. Sohvaneule on se kiireellisin, hauskin tai hankalin, se jonka ääressä vietän suurimman osan kutomiseen jäävästä ajastani.

Seuraavaksi lupaan vilautella kuvia valmistuneista töistä. Veikkaan, ettei aloitusten näkemisestä ole iloa kenellekään. Pakkailen juuri laukkujani, olen lähdössä iloiseen Köpikseen, jossa meinaan KIPpaillakin lauantaina. KIPpailkaa tekin!

Eikun piti sanomani Kesäyön hullutus. Liityin tämännimiseen projektiin, yllytyshullu kun olen ja tykkään kaikesta hassusta. Tästä päivästä juhannukseen saakka on aloitettava joka päivä uusi projekti. Ne on saatava valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Osanotajien onnistumisprosentti lasketaan ja luvassa on kuulemma jotain palkintoakin.

Yllyttäisitkö itsesikin mukaan? Mainio tempaus, joka sopii sekä Lankalaihis2009-projektiin, että Fufoiluun. Fufoiluun ainakin siinä mielessä että on ensi vuonna ainakin jotain millä osallistua, virn.

Saa harrastaa startitista ihan luvan kanssa. Halusin jo eilen aloittaa Whisper-takkia, mutta koska ei ole sopivia puikkoja, enkä osannut istua toimettomana (eikä peitto oikein huvittanut), aloitinkin netissä vilahdellutta Eva's Shawlia. Kuvaa tulee kunhan on jotain näytettävää. Juu, ja yks ufokin valmistui, odottaa vain ompelua.

Nyt se virkkaa jälleen! Mintunvihreää lankaa!

Törmäsin ihaniin kuusikulmaisista paloista virkattuihin peittoihin netissä hilluessani. Lisää kuvia voi etsiskellä hakusanoilla hexagon afghan, ravelryssä ja flickrissä on ryhmiäkin niille.

Mintunvihreä lanka ei onneksi halunnut isona puseroksi, vaan peitoksi. Parikseen se halusi pirteää punaista, mausteista munakoisoa ja ripauksen oliivia, okraa, luonnonvalkoista, aprikoosia ja pehmeää sinistä. Nämä estävät tehokkaasti liian makeilun.

Aamiaispöydässä näytti vielä tältä. Väriyhdistelmiä suunnitellaan kuumeisesti ja yhdistelmien menekkiä lasketaan ihan desimaalin tarkkuudella. Suunnittelun tuloksena paljastuu, että 16 erilaista tilkkua antavat optimaalisen lopputuloksen.

Löysin kivan ohjeen kuusikulmioille, jossa peitto kasvaa sitä mukaa kun sitä tehdään, eikä niin kuin yleensä, että kun on virkannut ne kolmatta sataa palaa on edessä vielä niiden yhteen ompelu. Haasteena on siis saada paitsi kaikki langat käytettyä, mutta myös riittämään ja asettumaan tasaisesti. Niinpä tilkkujen asettelukin on suunniteltava etukäteen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kai se meni? En yleensä tykkää suunnitella jotain ideaani "puhki", etten pilaa itseltäni väriyhdistelmien löytämisen riemua. Ja riemuahan tarvitaan, jotta jaksaa (taas!) ruveta virkkaamaan toista puolitoistakiloista monsteria. Mutta katsotaan. Kuka tietää, ehkä minusta kehkeytyy vielä suunnitelmallinen aikuinen?

Oho. Tällaista väriä on nähty viimeksi 80-luvulla. Silloin sen nimi oli mintunvihreä, ja se oli huippumuodikas ja sitä oli kaikkialla: sukkahousuissa, kengissä, laukuissa, asusteissa ja vaatteissa. Minullakin oli useampi senvärinen villapusero, itsekudottu. Laatikkomallia tietysti.

90-luvun ja sen myötä vakavien harmaiden ja ruskeiden esiinmarssin kohdalla olin helpottunut ja päätin, että karkit on nyt syöty. On ruisleivän vuoro. Mutta kuinka ollakaan?

Alkaako tämä väri ihan oikeasti houkutella minua taas? Kuulenko sen vienon kuiskinnan? Onko se niin retro, että se on taas cool? Vaiko pahin tyylimoka ikinä?

Onko se tätiväri?

Mummoväri?

Vai ihqu?

(Taidanpa mennä laittamaan pumpulia korviin.)