On yhteenvedon aika.

      Viime vuosi alkoi Herätyksellä. Lankakaapissani oli ahdasta! Päätin pienentää lankavarastoani tuntuvasti, kirjata ylös kaikki ostoni ja koko kulutukseni projekti projektilta. (Laadin myös monimutkaiset säännöt, miten paljon lankaa saisin ostaa ja milloin. Näitä ei ole sen koommin edes muisteltu.)

Tässä tilastoa. Viime vuonna kudoin 117 kpl, joidern yhteispaino oli 14kg 054g. Joukossa oli useampia neuletakkeja, pari neulepuseroa, huiveja, myssyjä, lapasia ja sukkia. Peruskauraa siis. Virkkasin myös yhden helminauhan, ison peiton sekä kudoin kaksi kassia. 

Talouteen rantautui kuitenkin lähes 10 kiloa lankaa, tarkemmin sanottuna 9kg 845g.

   Näistä 950g oli lahjana saatua, mm. Hamsterikuun palkintona, ja 220g vaihdettua lankaa. Mutta loput olivat kyllä ihan omin kätösin ostettua. Kas näin:

• 1310g viime tammikuun lanka-alessa ostettua
• 1200g (800g Knitpicksiä, 400g muuta lankaa, mm. Habua) New Yorkin tuliaisina
• 1100g "ohittamaton" nettitarjous kesäkuussa
• 1035g Köpiksen reissulta kesäkuussa
  
• 450g palapeittoa varten hankittua
• 400g kirppislankoja
• 250g Helsingistä joulukuussa
• 2870g sekalaisia ostoksia, eli tyyliin "kerä sieltä, toinen täältä"

Tämä on pikkuisen masentavaa. Nettohävikki on siis ainoastaan reilut 4 kiloa (4229g).

Ainoana plussana näen on jo aikaisemminkin mainitsemani langankäyttöajan lyhenemisen. Nykin langoista on käytetty vähiten, mutta Köpiksen langat ovat huvenneet jo puoleen, kirppislangat lähestulkoon kadonneet, samoin tammikuun ale-langat, ja Helsingin tuliaiset menivät käyttöön saman tien.

Olen kaivanut urhoollisesti myös ihqu-lankoja ulos kätköistään ja kutonut niistäkin aika kiitettävästi. Kaappia on pengottu tulevaa hamsterikuuta silmällä pitäen. Totesin että osallistua kannattaa, joskaan en varmaan pääse viime vuoden lukemiin. Loput lankani ovat kovin ohuita, ja kaikkihan me tiedämme että hamsterikuussa pääsee tuloksille helpoiten paksun langan kanssa.

Tilastoistani näkee myös sen, että alkuvuosi oli selkeästi tuotteliaampaa aikaa. Toukokuun loppuun mennessä olin kutonut jo 9 kiloa, mutta elokuusta alkaen on kuukausikulutukseni huidellut puolen kilon molemmin puolin.

Kaikenkaikkiaan kaapeissani majailee parisenkymmentä kiloa lankaa. Tälla kutomisvauhdilla riittää varastosta puoleksitoista vuodeksi. Toisaalta, jos jatkan hankintojani samaan malliin, pääsen nollille viidessä vuodessa.

Mutta onko sellainen edes toivottavaa?

Hyvää Uutta Vuotta!

Päivä on mennyt hitaassa oleilussa. Suunnittelin ompelevani ja kirjovani muutamat huoparukkaset, mutta huomasin jämähtäneeni tietskarin eteen. Aika on kulunut toisten tuotoksia kuolaillessa ja samanlaisista haaveillessa. Tosin olen saanut itsekin jotain valmiiksi, ja jopa kaksikin bussineuletta on työn alla.

Syksyllä haahuilin tavaratalossa, ja pysähdyin tämän jakun kohdalle. Voiko olla tottakaan? Raidoissa toistuivat tasan tarkkaan samat värit kuin mitä kotonakin oli.

Käytin siis jakkua inspiraation lähteenä, mutta omasta versiostani tein pidemmän. Ja v-aukkoisen.

• malli: ylösalaisinraglan, silmukkamäärät omille langoille
  
• langat: Morehouse Merino vaaleanharmaa ja roosa sekä meleerattu liila. Tummempi harmaa sukkalangan jämiä, metallinhohtoinen ruskea viime vuoden lankavaihdosta (tosin se oli silloin vielä oranssia - kiitos Mari!), punainen metallinkiiltoinen jotain italialaista kammotusta, ja alaosan tumma liila ggf:n Taj Mahalia.
  
• puikot 3mm
  
• menekki 150g
  

Jälleen kerran petyin ylösalaisin aloitukseen. Vaikka kuinka lasken silmukoita ja mittailen senttejä, tulee kaula-aukosta aina liian löysä. Tämä saakoon olla viimeinen kerta ylösalaisinneuletta! Ellei sitten joku johdata minua takuuvarmasti onnistuvan mallin luokse.

Vai millaisia kokemuksia teillä muilla on ylösalaisinneuleista?

Kiinnittimenä pidän rusettineulaa. Rusetti on keramiikkaa, ja peräisin 80-luvun lopulta, ajalta jolloin rusettikorut olivat viimeksi muotia. Nythän ne tulevat jälleen. Vero Modassa olen mietiskellyt pienten rusettikorviksien äärellä olisiko se minun juttuni. Toistaiseksi ne ovat jääneet kauppaan.

Saatan vaihtaa kolhiutumisalttiin savikorun koristeellisiksi neulehakasiksi. Mietiskellään.

Surffailin netissä ja löysin tämän ihanan neuleaiheisen videon. Kaunista ranskankieltä, herkkää musiikkia, liikkuvaa mustavalkoista kuvaa kudotulla pohjalla - kaunis talvitarina.

(klikkaa kuvaa)

(Him) Your cheeks are red, boreal
(Him) Your black hairs turns to white like the asphalt
(Him) Hareskin is falling on Montreal (hareskin is a term for big, wet snowflakes)

We leave the party
Snow crisps under our feets
Snowflakes slowly dance in the wind
(her) but its not because of the weather that I shiver

And our hands find themselves
And our hearts beat quicker
We say nothing to each other but we understand
(her) Under the first whispers of winter

Desire hounds us
We run through the back alleys
We've been waiting for each other for so long
(Her) The night promises to be so warm and so beautifull

Your cheeks are red, boreal
Your black hairs turns to white like the asphalt
Hareskin is falling on Montreal (hareskin is a term for big, wet snowflakes)

Übersöpö talvimyssy valmistui. Se on päässä tosi hyvännäköinen vaikka kuvissa se vain makaakin.

Otin pari kuvaa siitä päässäni, mutta eiväthän ne onnistuneet. Onnistuin mulkoilemaan alaviistoon siihen malliin, että säästän teidät sellaiselta. Malli oli helppo ja nopea kutoa. Ja tupsu on ehdottomasti paras isona ja muhkeana.

• malli: Really Warm Hat, Melissa LaBarre ravelryssä www.ravelry.com/patterns/library/really-warm-hat
• lanka: Drops Eskimo, menekki tasan 2 kerää eli 100g
• puikot: 6.5mm

Oletteko muuten huomanneet: Garnstudiolla on neuleaiheinen joulukalenteri.

Pitkä messuviikko on takanapäin. On toisaalta kivaa seistä pöydän takana ja jutella ihmisten kanssa, toisaalta taas tavaroiden roudaaminen alkaa käydä vuosi vuodelta vaivalloisemmaksi. Emme omista autoa, matkustan siis joka paikkaan yleisillä kulkuneuvoilla, bussilla tai junalla. Parinkymmenen villakilon saa mahtumaan isoon rullattavaan matkalaukkuun ja isoon muoviseen "kiinankapsäkkiin". Tällä tarkoitan noita rumia ruudullisesta muovikankaasta ommeltuja jättikasseja, joihin tavaraa mahtuu. Nousen niiden kanssa meidän linjuriin, siitä junaan ja Helsingissä ratikkaan - kassit painavat, minä hikoilen ja kiroilen, kanssaihmiset puuskuttavat niskaani kärsimättömänä... tunnen oloni todella maalaiseksi ja ekologisista näkökohdista huolimatta mietin joskus että helpommallakin varmaan pääsisi.

Tämä oli työpaikkani viimeiset viisi päivää:

Yleensä otan messuviikon iisisti, nostan ilalla kortteerissa jalat ylös, katson telkkaria ja maistelen siideriä. Kotonahan meillä ei telkkaria ole, niin eikä pahemmin siideriäkään. Täytyy tunnustaa että ne etovimmat makusiiderit maistuvat parhaimmilta: move, mansikka ja vadelma. Kuin karkkia lipittäisi.

Tällä kertaa olin varannut töitä mukaan. Kaksoiselämääni kuuluu kollaasien teko, ja nyt haluan juhlia teidän kanssanne ensimmäistä suurta tilaustani. Retro horoskooppikortteja, omansa miehille ja naisille. Käsityön osuus on korteissa suuri, mutta yli kolmensadan kortin tekemisessä menee aikaa siihen malliin että seuraavaksi niitä pitää alkaa painattaa. Tein joka ilta (messujen jälkeen) hommia vielä puoleenyöhön, ja samoin useana aamunakin. Tältä näytti vieraspaikan pöytä vielä tänä aamuna.

Nyt on tilaus toimitettu, ja Helsingin pölyt on taas karistettu jaloista, istun kotona jalat ylhäällä ja rupean kohta tekemään etikettejä - saa tämän varmaan sanoakin - Secret Woolin joulukuun klubilankoihin. Kyllä vain, ne ovat jällen käsialaani, melkein kymmenen kiloa lankaa.

Naisten Joulumessut Helsingin Wanhassa Satamassa ovat käynnistyneet. Liputan pitkien aukiolojen puolesta (messuthan ovat auki klo 19:ään), vaikka rankaahan se toisaalta onkin.

Pöytänaapurikseni osui ihana Lumikana, jolla on kauniita ja erikoisia koruja: etsattua alumiinia ja herkkää silkinhimmeää betonia (kyllä, luit oikein, betonia). Oma pöytäni notkuu tietysti lankaa ja villaa ja selkäni takaa löytyy suloisia kangaspäällysteisiä kirjoja ja hauskoja heijastin- sekä muita koruja - käykääpä tsekkaamassa.

Asiasta ihan toisee (eli sarjassamme Kehruuvinkkejä uskalikoille):

Mitä tuumitaan tästä Pikku Myyn peruukista? Aika veikeä? Peruukki on tietysti ehtaa nailonia ja kehruuhulluna tulee mieleen ihan uusia käyttömahdollisuuksia.

Ei muuta kuin karstaamaan peruukki villalangan sekaan ja kehräämään nailonvahvisteista sukkalankaa! Vahinko että Naantalin Muumimaailmasta ostettuna tulee kilohinnasta suurinpiirtein kashmiirin luokkaa, muuten tekisinkin. Hmmm, note to self: käypä ensi tilassa penkomassa kirppiksiä sillä silmällä.

Sain yhden ylimääräisen pääsylipun jonka saa ensimmäinen tähän kommenttinsa jättänyt. Tule kaverisi kanssa, sillä sisäänpääsy on kahdelle. Aikataulujen vuoksi en voi luvata sitä tälle päivälle vaan vasta perjantaista alkaen. Jätäthän meiliosoitteesi niin voimme sopia yksityiskohdista. Tervetuloa!

Neukkuaika on ollut ja mennyt, mutta punatähti on varma, nostalgiaa tihkuva klassikko.

Sinänsä aika erikoista, että melkein keski-ikäinen amerikkalainen haluaisi tällaisen myssyn. Kieli keskellä suuta kudoin, mittaisn ja purin, kas kun hatun piti olla pyöreäkupuinen, tupsun pullea ja juuri sopivankokoinen. Kyllä sitä muuten parturoitiinkin saksilla hyvä tovi ennen kuin mitta kelpasi!

Punaisen tähden kohdalla loppui ymmärrys hetkeksi, mutta kun valmis myssy oli päässä, olin valmis myöntämään että siinä on glamuuria.

Olisikohan punatähti jo niin nostalgista, että se voisi tulla taas muotiin?

• lanka: Drops Alpaca  yhdessä Sandnes Smarti Superwashin kanssa
• puikot: 5mm
• menekki 50g alpakkaa, 60g Smartia

Kurjaa kun ei ole mitään näytettävää. Vietin viikon Helsingissä, pistäydyin "ohimennen" Menitassa (lue: tein sinne koukkauksen ihan vartavasten) ja lähdin ulos ylimääräiset myssylangat kainalossa. Niistä tulee jotain über-söpöä, joo, minulle itselleni. Seuralaiseni tilasi mustanharmaan hatun punaisella tähdellä... kuvia on tulossa kunhan saan kamerani purettua.

Mutta huomenna ja sunnuntaina hillun Turun Aura Street Marketinja Ekoaitan (muistattehan viime vuoden?) järjestämillä Nykyaikaisilla Joulumarkkinoilla. Tosiasiassa pääsen niille vasta lauantaina klo 15-17, mutta sunnuntaina olenkin sitten paikalla koko päivän eli klo 11-17. Tervetuloa hakemaan värttinöitä, villaa sekä erikois(kehruu)herkkuja, lankaa tietenkin unohtamatta. (Marille tiedoksi, että ihailemasi huivi tulee sinne mukaan, ja voit siis tutustua siihen ihan livenä. Tapaamisiin ehdin vasta tammikuun puolella.)

Seuraavaksi lankani, kehruuvillani ja minä näyttäytyvät Naisten Joulumessuilla Helsingissä 2.-6.12. Paikka on siis Wanha Satama Katajanokalla, sali on symppis pikkusali G (jonka valaistus on tosin karmea). Mukaan tulee kehruukuituja, viime vuoden suosikkeja sekä uusia tuttavuuksiakin. Uutta on myöskin parin euron pikkupussit, joissa saa kokeiltavaksi sarisilkkiä, bambua, BFL-kiharoita sun kaikkea kivaa muuta.

Uutta lankaakin tulee mukaan. Sitä tuttua ja ehtaa villaa, silkkivillaa, hopeaioneja sisältävää tekno(villa)lankaa, alpakka- ja merinolankoja, sekä Juulibugia, sitä kestosuosikkia.

Jos ja kunhan ehdin, meinaan vielä vilautella jonkinlaisia kuviakin. Nyt painun tästä vielä värjäilemään.

Olen pitänyt taas luvattoman pitkää taukoa. Ei minua muu vaivaa kuin liika työnteko. No, ja jonkinlainen laiskuus.

Talvi-iltavaihtoon tein parilleni kassin.

• malli: Aurora, mutta Glam versio, jonka ohje on ravelryssä
• menekki: 200g, sukka- ja huivilankoja yhdessä ruskean raakasilkkilangan kanssa
• puikot: 4.5mm

Kassi meni Matunille, lisäksi tein katumusharjoituksena samansävyiset kämmekkäät, koska vaihtopakettini oli aika myöhässä (krhm).

Mallista on pakko antaa risuja, niin kaunis kuin lopputulos onkin. Käsittämätöntä miten pitkän ja hankalan ohjeen voi kirjoittaa periaatteessa ihan helposta työstä. Rivi riviltä seuraaminen on erittäin työlästä, hyvien kuvien ja kaavioiden puuttuminen hidasti työtä entisestään, paljon jäi arvailujen varaan. Olen joskus neulonut ummikkona japanilaisista ohjeista, ja tämän kassin kohdalla niistä olisi totisesti apua.

Oma vaihtopakettini oli kotiutunut jo muutamia päiviä aikaisemmin. Sain ihanat ohkaiset lapaset viime talvena kadottamieni tilalle. Olinkin toivonut juuri sellaisia. Tosin en ollut maininnut ohuesta langasta sanaakaan, mutta se on käsine- ja lapaslangoissa ehdoton suosikkini.

Mukaan oli pantu myös askartelujani ajatellen kivoja kortteja. Ja servetitkin oli ihan mun makuuni.

Kiitos ---:lle? Kukaan ei ole ilmoittautunut lapasten tekijäksi. Huhuu?

Kehruunäytös oli ja meni enkä saanut edes kuvia aikaiseksi. Käsityörintamalle kuuluu uutta, mutta olosuhteiden pakosta pystyn esittelemään niistä vain yhden. Toinen valmistunut jutska menee Talvivaihtoon.

Sain valmiiksi kivan laukun. Ihastuin mallikappaleeseen kesäkuisella Köpiksen reissullani, ja ostin heti langat. Ohje tuli kaupan päälle. Kassi oli pitkällistä kudottavaa, ja se söi myös paljon lankaa. Lopuksi koko komeus heitettiin pesukoneeseen tiivistymään. Vuoria ei tarvita, vetoketju kyllä. Kassissa on tilava sisätaskukin.

Ristin laukun heti Vyötiäiseksi.

ohje: Felted Pleated Bag by Tove Fejrø, saatu Bette Design-kaupasta

lanka: Kauni 8/2

puikot: 5mm

menekki: 300g

Kassin juju on Kauni-langan hitaasti vaihtuvissa väreissä. Vahinko, ettei heillä ole mitään sävy-sävyyn vaihtuvaa, ainoastaan tällaisia sävystä toiseen meneviä. Näkisin tämän myös mustan ja harmaan eri väreissä, vähän samaan tapaan kuin keväisen Claire-jakun reunukset.

Kaikenkaikkiaan olen laukkuun hurjan tyytyväinen. Se on hauska ja tilava, ja mukavasti erilainen.

Jujusta puheenollen... Liityin vihdoin minäkin Juju-kerhoon, kun houkuttimena oli kiva puikkokotelo sisällään kokoelma bambupuikkoja. Nyt toivon vain, että niitä on tarpeeksi ja minäkin saan omani. Että ihminen osaa olla heikko, ahne ja vietävissä kuin pässi narusta! Mutta kun kotelo oli kuvassa niin nätti...

Olen näemmä hekumoinut loppukesän auringossa ja turhissa pikku askareissa niin, etten ole ihan sisäistänyt että kohta on syyskuu ja sen mukana koleammat säät ja enemmän velvollisuuksia.

Turhiin askareihin voisi lukea mm. kaikkien siemenkotien poisleikkaamisen kukkapenkeistä, tai sen seitsemännentoista huivin kutomisen kun ihmiseltä puuttuu sormikkaat. Tammikuussa sellaiset kudoin, kun olin ensin hukannut kaksi vuotta takaperin kutomani lempisormikkaan puoliskon. Tammikussa kudottu hukkasi parinsa heti helmikuussa, mutta kadotetuksi luultu lempisormikkaan puolisko paljastui huhtikuussa lumen alta - joskin siinä vaiheessa olin heittänyt toisen jo pois... onnetonta. Jos nyt Talvi-iltavaihtoparini lukee tätä, niin tässä olis ihan varteenotettava vihje  *hint hint*

Mutta itse asiaan, eli syyskuun velvollisuuksiin. Mieluinen sellainen tuleekin jo heti torstaina. Esittelen nimittäin värttinällä kehruuta Lankabaarin iltatapahtumassa Turussa. Tuon mukanani sievän valikoiman erilaisia kuituja, etenkin loimuvärjättyjä topseja, joita saa sitten ostella tai vain hypistellä.

mitä: kässäkerho

miten: avoimet ovet-periaate, teetarjoilua, tuo kutimesi ja kaverisi mukaan

milloin: torstaina 3.9. klo 18-21

missä: Lankabaari, Eerikinkatu 20

Lankabaarissa on jatkuvassa myynnissä lankojanikin: Ehtaa, Bambugia, Sukkista ja Stretch-merinoa, sekä vaihtuva valikoima käsinkehrättyjä.

Olisi kivaa jos ehtisit pistäytyä! Tästä saa esimakua lokakuussa järjestettävälle kehruukurssille, josta ilmoittelen sitten myöhemmin.

Tuli ihan tarve kiittää kaikkia kommentoijia. En aina jaksa vastata ja kiittää erikseen, mutta ilokseni niitä luen. Ja arvostan jokaista, joka jaksaa ottaa aikaa jättääkseen jonkinlaisen kommentin, olispa se sitten vain tuo kulunut "aikun kiva!".

Viime aikoina olen saanut paljon uusia blogituttavuuksia juuri kommentoijien kautta. Eräs niistä on kaisa, jonka blogiin tutustuin hiljattain. Jäin hetkeksi lukemaan, ja lähdin pois pahimmanlaatuisen huivitis-tartunnan saaneena!

Rakastan vaaleanpunaista ja tällä hetkellä myös pitsineuletta, joten Kaisan juuri tekemä herkullisen ruusunpunainen Lady Kerchief Scarf kolahti täysillä.

Minulla oli kaapissa Marianne Isagerin hyvinmarinoitunutta Twinni-lankaa, onnistuneesti juuri ruusunpunaisena. Ohjetta ei varastoistani löytynyt, mutta sain rekonstruoitua ohjeen kuvien perusteella. Jopa virkatulta näyttävä reunus löytyi pienen kuuklauksen tuloksena. Lehtikuvioni on kahta kerrosta korkeampi kuin alkuperäisessä, ja tämä on peräisin kesällä kutomani Bøgebladet-huivin ohjeesta. Olin vihdoin oppinut sen ulkoa, joten käytin sitä jälleen. (Pieni moka minulle sattui reunuksessa, kun luulin muistvani ohjeen ulkomuistista.)

Fiilistelen jo täysillä syksyä. Vielä ovat aamut olleet liian lämpimiä, mutta kohta varmaan tarvitaan jo huivejakin.

Huivi on ihanan pitkä, yli kaksimetrinen. Lankaa meni vain 75g, puikot 4mm. Kudoin tämän kolmessa päivässä innostuksen siivittämänä.

Kiitos siis kommenteista! Ilman niitä maailma olisi paljon, paljon autiompi. Ja niin olisi huivihyllynikin...