Vuotta ei ole kulunut vielä kuukauttakaan, joten vielähän ehtii listata uudenvuoden lupauksia...

• Lupaan pienentää lankavarastoani.

Viime vuonna se ei pienentynyt. Tähtään varovasti 12 kiloon edellisvuosien perusteella. Enemmänkin se tietysti saa olla :-)

• Lupaan lyhentää ravelry-jonoani.

Jonossa melkein 600 työtä, ja lisään niitä surutta kun kiva tulee kohdalle -  montakohan vuotta niidenkin tekemiseen menee! 10% eli 60 työtä  tuntuu ihan mukavalta luvulta nyt täksi vuodeksi.

• Lupaan käyttää kirjahyllyssä majailevia kirjoja ja etsiä niistä malleja ja innoitusta.

Niissä on paljon kivaa, enhän muuten olisi nitä hankkinutkaan!

Aiheessa pysyen - tänä vuonna löysin kerrankin kirja-alennusmyynneistä toivelistalla olleita kirjoja (puoleen hintaan!).

Virkkausta, ompelua, askartelua ja sukkia. Lupaan saman tien tehdä joka kirjasta vähintään yhden työn vuoden aikana. Ainakin jonoon pääsevät ne kuuluisat Kai-meit, jännät vinokuvioiset sukat. Lupaan saman tien opetella kutomaan parempia sukkia ohuemmilla puikoilla.

Virkkauskirjasta kutkuttaa kaunis huivi. Samalla kuviomallilla on mekkokin, uskaltaisikohan?

Vai tyytyisiköhän puolihameeseen?

Liityin muuten ohjeen testaajien ryhmään ravelryssä. Tässä testaamani karvareuhka. Sain tehdäkseni pikkulapsen koon. Tämä jää odottelemaan sopivaa kohdetta, pikkulapsia kun ei lähipiirissäni ole. Tämä työ ei tietenkään lyhentänyt ravelry-jonoani, mutta pienensi sentään lankavarastoa.

• Aviator Hat (lisään linkin kun ohje ilmestyy)
• 6mm koukku, Schachenmayr Loanda kaksinkertaisena 2x50g, hieman karvalankaa (kiitos Raitalammas!!!)
• koko: pikkulapsi (toddler) eli kai 1-2v?
• ohje: hyvin kirjoitettu, selkeä, ja karvareunuksen teko mainion helppoa

Vuosi on siis alkanut hyvissä merkeissä. Kohtapuoleen tulee sitten ajankohtaiseksi Suurarpajaiset, mutta siitä enemmän myöhemmin. Olkaapa kuulolla!

Sukat edustavat minulle tätä nykyä helppoja ja nopeita välipalaneuleita. Niille on jatkuva tarve meidän kylmässä talossamme. Ja mistäköhän johtuu, että miesten sukat kuluvat niin nopeasti puhki? Mistä ne pitäisi kutoa, raudastako?

Tässä yhdet sukat miehelle,

ja yhdet minulle. Mallia "kaikki jämälangat yhteen ja eikun menoks".

Onpahan taas jotain uutta puhki kulutettavaa!

Vuoden ensimmäinen isompi projekti on saatu päätökseen. Mahdanko milloinkaan tottua siihen, että työtä tökkii edessään aina vain sopivampaan ajankohtaan, kuvitellen sen olevan ties miten työlään - ja sitten se osoittauuukin helpoksi ja nopeaksi.

Samaa ihmettelin nytkin. Vuosi sitten tulostin mallin ja etsin langat. Helmikuussa en ehtinyt, tuli maaliskuu ja kesäisemmät neuleet. Kesä tuli ja meni, syksy samoin, ja yhdestä pienestä lumipallosta oli mielessäni kasvanut korkea, lähes ylitsepääsemätön vuori. Rasittavinta ovat tekemättömät työt, kyllä vain!

Niinpä eräänä kauniina päivänä kerin langat ja loin silmukat. Ja sen jälkeen en päästänytkään enää neuletta kädestäni kuin vasta kolme päivää myöhemmin.

Peitto siitä tuli. Kaunis ja erilainen malli, koko sirot 140cm läpimitaltaan. Sopii hyvin jalkojen päälle lämmikkeeksi, tai muuten vaan tuolin selkää koristamaan.

Pingotin sitä kaksi päivää, mutta se ei vieläkään ota asettuakseen. Langat olivat oman varaston uumenista. Yksivärinen lanka keskustassa on Cascaden Eco Woolia vuodelta 2005. Nythän sitä saa jo Suomestakin, mutta tämä mötikkä muutti kontissa mukanani valtameren yli. Vyyhti on painoltaan 250g, ja olen todella ihastunut sen laatuun. Lanka on kuin paksua Floricaa, nopeaa ja helppoa työstettävää. Peiton vaalea reuna on Novitan vanhaa puuvilla-villasekoitelankaa, jossa sattumalta oli sama pohjasävy. Yksivärinen lanka on 250g, vaalea 200g - ei uskoisi kuvaa katsoessaan, että niitä on melkein saman verran!

• malli: brooklyntweedin Hemlock Ring Blanket (ilmaisohje)
• lanka: Cascade Eco Wool 250g, Novita Kuura 200g
• puikot 6mm
• koko pingoituksen jälkeen:  Ø140cm
• olo: tulihan tämäkin tehtyä, mutta tuliko se tarpeeseen?

Miten otsikko littyy tähän? Hemlokki on iso kuusipuu. Oletko koskaan maannut kuusen alla ja katsonut ylöspäin?  Ovelaa, mallista tulee ihan se näkymä mieleen.

Sain tällaisen hauskan rintanapin jouluksi ja ripustin sen heti rintapieleeni. Tykkään suklaasta, mutta kudon kyllä intohimosta. Käsillä tekeminen vaan on jo itsessään palkitsevaa - ja tottakai pieni makea pala kutomisen lomassa maistuu! (Oma herkkuni on klassikko, DaCapo. Ja nimenomaan ne patukat, joiden ulkonäkö taitaa olla pysynyt samana useita kymmeniä vuosia.)

Kun Monna huuteli ravelryssä säärystimen tekijää, ei tarvinnut kauan miettiä. Meilejä kulki edestakaisin, sitten tulivat langat ja joitakin päiviä etsin niihin sopivaa ohjetta. Säärystimissä piti olla joogakantapää, eli suomeksi aukko kantapään kohdalla. 

Päädyimme yhteistuumin Pointe-säärystimiin. Kudoin ensin itselleni omat testatakseni ohjetta ja langanmenekkiä, sitten uskaltauduin tarttumaan Monnan lähettämiin lankoihin. Koska arvelin, että 350m lankaa 2.5mm puikoilla ei ehkä riittäisi, raidoitin niitä hiukan. Lankahan on jo itsellään monenväristä, mutta kapea punainen raita tuntui sitovan muut värit yhteen. Lanka osoittautuikin sitten niin riittoisaksi, että olisin huoletta voinut tehdä niistä "yksiväriset". 

Tällaiset säärenlämmittäjät Monna sitten sai. Näitä oli hauska kutoa, ja värit olivat hyvää terapiaa tammikuun alun loskassa ja pimeydessä. 

• malli: Pointe Legwarmers (ravelry)
• lanka: Utuna sukkalanka 75g, Drops Fabel 15g, puikot 2.5mm
• pituus: 54cm, jalkaosa 44s, nilkassa 50s, polven kohdalla 64s.

Kudoinko siis suklaapalkalla? No en. Vaihdoin työn lankaan, se on minusta ihan käypää valuuttaa. Tykkään kutoa tilaustöitä, sillä näin pääsen kokeilemaan erilaisia lankoja ja ohjeita.

Onko kenelläkään muuten kokemusta Utunan sukkalangoista? Minulla ei ollut minkäänlaista ennen tätä, mutta tämän työn perusteella epäröisin hankkia niitä. Värit on hienot, mutta lanka karheaa ja kovaa. Onkohan minulle osunut sekundaerä, jossa langat olisivat päässeet kiehumaan? Sellainen kovettaa ja karheuttaa. Vaikea tietää, kun en ole edes muualla hypistellyt. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?

Jakkihärkä on iso ja ruma, eikä asustele meilläpäin vaan Himalajalla. Lisätietoja löytyy täältä.

Mutta paksun, pitkän ja sotkuisen karvan alla kasvaa lyhyttä ja pehmoista aluskarvaa, jota mainitaan pehmeäksi ja lämpöiseksi. No, pitihän sitä kokeilla, kun kerran osui vastaan:

Kerässä oli 25g, mutta se on superriittoisaa. Kerässä oli 114m lankaa ja villatakkiin meni 9 kerää eli 225g (1028m). Jos sormituntumasta puhutaan, niin kutsuisin lankaa "kuivaksi" tai "nahkeaksi". Se on kuitenkin taipuisaa ja hyvin mukautuvaa, melkein kuin vanhanajan tavalliset villalangat.

Malliksi valikoitu ihana Cohansie, johon olin saanut ohjeen jo toissa vuonna. Se oli kuitenkin odottanut tekovuoroaan sopivan langan puutteessa. Mutta jakkilanka oli siihen täydellistä! Ohjeessa kavennetaan ja lisätään silmukoia, ja tämä saa aikaan tällaisen jännän pinnan. En sivunmennen ymmärrä, miksei ravelryssä ole enemmän Cohansie-projekteja. Takki on nätti ja viimeistelty, ohje hyvin seikkaperäinen (mutta helppo), ja huolitellut yksityiskohdat viimeistelevät projektin. Voisin hyvinkin kuvitella tekeväni tämän vielä uudestaan.

Mutta näytetäänpäs nyt takkiakin!

Päällänikin yritin kuvata, mutta pimeää oli.

• malli: Cohansie
• lanka: Superyak, 225g eli 9 kerää kokoon M/L
• puikot: 3.25mm ja 4.5mm
• tekoaika: 1 kk, miettimisaika ennen kuin rohkenin viimeistellä: 2kk
• tunnelma: ihana takki, ihana lanka!

Tämä siis tuli valmiiksi (lue: ompelin neppariliuskat) juuri ennen uutta vuotta. Olen tullut aika taikauskoiseksi, ja pyrin päättämään vuoden aikana aloitetut viimeistään vuoden lopussa, muuten pelkään niiden ufoutuvan.

PS: Bongatkaa kävijälukuja, joissa on 1, 2 ja 0 joko yhdessä tai erikseen ja ilmoitelkaa kommenteissa! Arvonta tulossa helmikuussa. Olen jo aloittanut palkintojen teon...

On sinänsä merkillistä, miten meille kerääntyy puuvillalankoja. En ole puuvillan ystävä, enkä ikinä neulo itselleni mitään puuvillasta.

Meille kotiutui toissakesänä kaunis siniseksi ja harmaaksi maalattu sohva, jonka kannen päällinen oli nähnyt parhaat päivänsä. Se haisikin vanhalta, kellarilta ja homeelta ja lämmittämättömiltä huoneilta. Kesällä nostimme sohvan alustasta* pihamaalle, pesimme ja kuivatimme sen aurinkoisena päivänä ja punnersimme sen kuistille. Selvä se, että se tarvitsi uuden päällisen. Päädyin peittoon, jonka voi myös taittaa kaksinkerroin ohueksi "patjaksi". Sohva on tarpeeksi pitkä aikuisenkin miehen päivälepoon.

Ja kuinka ollakaan, taloudesta löytyi läjittäin juuri sopivan sävyisiä puuvillalankoja. Yksittäisiä keriä, ties mistä syystä joskus hankittuja tai saatuja. Minun tarvitsi ostaa kilon painoiseen peittoon vain kaksi kerää.

Elokuun alussa rupesin hommiin. Alku oli nopeaa, mutta sitten tahti hiipui, tiedätte varmaan. Lopulta oli ponnisteltava ja tehtävä ylitöitä, että saisin sen valmiiksi vielä saman vuoden puolella. Ja sainhan minä. Ei jäänyt ufoksi, ei!

Levitin sen kuvauksen ajaksi penkille, mutta sitten peitto menee konttuuriin* odottamaan lämpimämpää ja kuivempaa säätä. Penkki on näes kuistilla. Siihen istahdamme riisumaan ulkojalkineet, tai vilvottelemaan saunan jälkeen.

• malli: Autumn Ripple Afghan (ilmaisohje täältä)
  
• lanka: 1025g erilaisia puuvillalankoja, Drops, Schachenmayer, Peterle, Sandnes, Coats, ggh, Pinguin, Idena, Tahki yarns, SWTC...etc
• koukku: 3,5mm
• koko 1m x 1,90m

Ohje oli helppo ja puuha mukavan aivotonta. Ainoa suunniteltu juttu oli tumma raita 10 krs välein, ja raidan kummankin puolen samaa sävyä. Tuli ainakin jonkunlainen tolkku sekalaisiin lankoihin.

*Tunnistatko länsimurteiden sanoja? Alusta, konttuuri? Arvaa jollet tiedä!

Ps! Osallistu arvontaan, kerää arpalippuja. Jos bongaat luvun, joka sisältää ainoastaan numeroita 0, 1 ja 2, ilmoittele kommenteissa! (Jos olet jo bongannut useamman luvun, iloitsen puolestasi, mutta jätähän muillekin mahdollisuuden!) Arvonnasta enemmän sivupalkissa ja joulunalusajan postauksissa.

Tulipa tehtyä käsitöitä! Olen pitänyt neulemuistikirjaa jo useamman vuoden. Kirjaan siihen langanostoni, tekemäni projektit, suunnitelmat ja ideat. Tietysti samat asiat saa listattua ravelryynkin, ja niin toki teenkin. Mutta voiko ravelryä selailla vaikkapa bussissa? Tai sähkökatkon aikaan? Teen tämän tuplatyön, jotta minulla olisi jotain konkreettista selailtavaa. Vaikkapa sitten joskus vanhainkodissa :-) ?!

Muistikirjasta käy ilmi, että viime vuonna käytin 17 ja puoli kiloa lankaa. (Tarkasti 17,514kg). Valmistuneita töitä oli 121 kappaletta. Kevyin niistä painoi 5 grammaa. Tein muutaman tällaisen kevyen nukenvaatteen - raskaimmat työt olivatkin  sitten parin kilon painoisia peittoja, joskin keskiarvo liikkuu 145g hujakoilla.

Tein 10 vaatekappaletta, enimmäkseen villatakkeja, lisäksi kahdeksat sukat, kahdet sormikkaat ja epälukuisen määrän huiveja, kaulureita ja pantoja. Kotiin tein kolme peittoa, tyynyn, istuinalusia, pellinalusia ja pannulappuja, muutaman ostoskassin ja kaksi pannumyssyä.

Listasta voi lukea senkin, mitä en kudo. Lapasia ja myssyjä tuli tehtyä vain yhdet koko vuonna.

Langankulutus oli suurinta helmikuussa Hamsterikuun takia (n.9 kg), seuraavaksi Kesäyön Hullutuksen vuoksi (n.2kg) mutta oli loppuvuosikin ahkeraa aikaa. Elokuusta joulukuun loppuun kulutus oli noin 6kg.

Raskas työ vaatii raskaat huvit - tähän johtopäätökseen tulin kun näin langanostotilastoni. Koko alkuvuonna, aina heinäkuun lopuille asti, hankin "ainoastaan" 4 ja puoli kiloa lankaa, suurimman osan siitä Itävallan tuliaisina. Kun siihen asti oli lankamäärä vähentynyt yli 11 kilolla alkuvuodesta, ja kun siihen lasketaan edellisten vuosien negatiivinen tulos (miinus 7,8 kiloa), lankataloudessani oli siis elokuuhun 2011 mennessä noin 18 kilon vajaus. Toki lankaa oli kaapissa, mutta alkoi vakavasti tulla tunne, ettei siellä ole mitään kivaa eikä kunnollista. Minun oli siis pakko hankkia sitä hieman lisää.

Niinpä elokuun alussa vyötin kupeeni ja rupesin käymään aktiivisesti lankakaupoissa. Melkein 8 kiloa rantautuikin alennusmyynneistä heti elokuussa. Syyskuussa matkustelin Raumalla ja Tampereella ja kotiutin reilut 2,5 kiloa, enimmäkseen kirppis- ja konelankoja. Lokakuussa tilasin nettikaupasta vajaan kilon, mutta joulukuussa repäisin yli neljän kilon voimin. Lisäksi hankin Juju-kerhoon jäsenen ja sain 450g ihanaa alpakkaa. Yhteensä talouteen tuli yli 23 kiloa uuttaa lankaa.

Tämän vuoden tulokseni oli siis 5,7 kiloa plussaa. Olen hiemaan shokeerattu. Tai olin, ennen kuin keksin katsoa asiaa toiselta kantilta. Koska kahden edellisvuoden negatiivinen saldo oli 7,8kg, on minulla näinollen (-7.8+5.7=2.1) kuitenkin vielä 2 kg vähemmän lankaa kuin vuoden 2009 alussa. Ja sehän on ihan käypä tulos, vai mitä?

Vuoden lopussa valmistui vielä erinäisiä töitä, joita raportoin näinä päivinä. Ja ainoastaan yksi työ ufoutui. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Niin kai tekin? Nyt voi alkaa neulevuoden ihan alusta. Minkä neuleen haluaisit tehdä tänä vuonna?

PS! Ethän unohda arvontaa! Arpalippuja voi kerätä kaiken aikaa, vaikka palkinnot jaetaankin vasta helmikuussa. Vuoden 2012 kunniaksi jokainen kävijä, joka bongaa vain 1, 0 ja 2 sisältäviä lukuja saa yhden arpalipun. Voit ilmoittaa löydöistäsi mihin tahansa postaukseen. Onnea matkaan! EDIT. Siis van ja ainoastaan noita kolmea numeroa, yhdessä tai erikseen,  sisältäviä lukuja nyt etsitään, esim. 210012 tai 202000 jne.

Pitkästä aikaa vietin joulua poissa kotoa, mutta silti kotona. Mietin kauan, onko kielessä edes sanoja näiden kahden perheen erilläpitämiseen - perheen johon on syntynyt ja jossa on kasvanut, ja perheen jonka on itselleen hankkinut ja kasvattanut. Totesin, ettei ole. Voisiko sanoa viettäneensä joulua synnyinperheessään ilman etä kuulijan mieleen nousee kuva adoptoidusta lapsesta? (kokeilepas)

No, filosofoinnit sikseen. Vietin siis joulun synnyinperheeni luona. Äiti oli riemuissaan saadessaan lapset miltei täyslukuisena ympärilleen ja minäkin näin veljeni useamman vuoden tauon jälkeen, sisaren kanssa sentään pidämme yhtä ainakin kerran vuodessa. Meissä taitaa kaikissa olla hieman erakon vikaa. Samoin tapasin tätini, mutten ikävä kyllä serkkujani.

Ja joulun jälkeen tuli myrsky. Onneksi pääsin kotiin kahden myrskyn välillä ja olin taas jo eilen töissä. Mutta eilen työpäivän päätteeksi, juuri kotiin päästessä, katkesivat sähköt. Vietimme iltaa oikein kotoisasti kynttilöiden valossa, joimme teetä ja luimme. Käsitöitäkin olisi nähnyt tehdä, mutta tällä hetkellä on kaikki työt vaiheessa, siis sellaisessa vaiheessa jolloin neulominen ei voisi vähempää kiinnostaa, joten luen taas aika paljon...

Aamulla sähköt olivat yhä poikki. Meillä on kylmä talo, ja olemme tottuneet pukeutumaan sen mukaisesti, joten lämmön puute ei ollut ongelma. Mieskin oli näppäränä poikana keittänyt aamuteen ja puuron kaakeliuunissa. Olin illalla ajatellut lähteväni bussilla ensi töikseni kaupunkiin hakemaan jostain kahvilasta termoksellisen kuumaa vettä, mutta onneksi ei tarvinnut. En tullut edes ajatelleeksi puu-uunia!

Kun sähköt joskus 10 aikaan jälleen palasivat, olin aika pettynyt. Ihan totta! Elämä oli alkanut tuntua seikkailulta, kivalta retkeltä. Olin suunnitellut vuoroin käyväni lenkillä, vuoroin kehrääväni ikkunan ääressä pysyäkseni lämpimänä. Ja mitä vielä! Nyt olen hillunut netissä useampia tunteja ja päivä alkaa painua mailleen. Se siitä vapaapäivästä!

Joulun jälkeen mieltä lämmittävät ajatuksella annetut lahjat. Ihanin lahja taisi olla kaksi muistikirjaa. Pidän viivattomista kirjoista, jolloin niihin voi sekä kirjoittaa että luonnostella. Neulemuistikirjani olikin jo tulossa täyteen, joten lisäys tuli todella kreivin aikaan. Ja toinen niistä taitaa sitten päästä päiväkirjakseni.

Nykyään jo kaikki läheiseni tietävät, että käsityöaiheinen rekvisiitta on mieluisinta. Ihana paketti kehruukuituja (Natchwoolie herkkua) ja kaunis projektipussukka odottavat käyttöä.

Samoin tiedetään, että myös kaikki käytetty, kirppis tai vintage käsityö aiheuttaa sydämentykytystä. Ilahduin näistä tilkuista:

Johonkin projektiin, joskus, jonkun tekemiä, sitten unohdettuja. Nyt mahdollisuuksia täynnä.

Ja kuinka kaunis onkaan yksittäinen tilkku, herkkä ruusu keskiössään.

Viime aikoina olen ollut tykästynyt kahden langan tekniikkaan. Kudon siis kahta lankaa kuin ne olisivat yksi. Jos toinen lanka on vaikkapa pätkävärjättyä ja toinen yksiväristä, häipyy pätkävärjätty jonnekin taka-alalle. Mielenkiintoista on sekin, että kuljettaa kahta pätkävärjättyä yhtä aikaa - koskaan ei tiedä mitä siitä tulee.

Tähän mennessä olen harjoitellut sukilla, mutta nyt teki mieli kokeilla neuletta. Olin joskus värjännyt muinaisen Muhoksen Villan Maavillalankaa. Sen ruskean-turkoosi väritys oli silmiini aivan liian kirkas ja levoton. (Niinpä värjäsin sen enemmän ruskeaksi vain inhotakseni sitä entistä enemmän.) Mohairpussistani löytyi useampia mininöttöjä beigen ja harmaan sävyissä, ja lisäksi valikoitui turkoosia mohair koneneulontalankaa.

Kerin langat heti yhteen. Pätkin mohairia ja sidoin pätkät kiinni toisiinsa - valmiissa neuleessa ne eivät erotu. Eriväriset mohairit juoksevat kirjavan villalangan kanssa ja kumpikin vaihtaa väriä omaan tahtiinsa.

Villatakin tein Dropsin ohjeella. Tykkään saumattomista neuleista, ja näin raidatkin tulivat edessä ja takana samaan kohtaan. Tässä ohjeessa on muuten kaikkein kaunein kaula-aukko, mitä olen Dropsin ohjeista koskaan löytänyt! Tämä on aika varhaisia ohjeita, ja tuntuu että myöhemmin ollaan menty helpoimman kautta.

Kaukaa näkee paremmin; neuleen raidat on peräisin mohairista ja vain elävä pinta muistuttaa pätkävärjätystä langasta.

Kun ripustin takin kuvattavaksi, huomasin että värihän on melkein yks-yhteen sateisena tihuttavan valottoman päivän, ikiaikaisen graniitin ja vanhan oven kanssa.

• ohje: Drops 74-26
• puikot 5mm, 245g villa- ja mohairlankoja
• napit: 7 turkoosia helmiäisnappia askartelupuodista (Rayher)
• olo: tykästynyt

Toivotan teille kaikille hauskaa joulua! Syökää, juokaa, neulokaa, juhlikaa ja levätkää sopivassa suhteessa! 

Vaiva alkaa helpottaa, onneksi. Kiitos kaikille teille ihanaisille tsemppauksista! On rohkaievaa kuulla, ettei tämä jatku ikuisesti, ja että sitä on muillakin ja että siitä on parannuttu. Olen määrännyt itseni kävelemään. No, Miehen käsikynkässä tosin, mutta ulkona käveleminen on ihan toista kuin sohvassa istuskelu. Alamäet tekee pahaa, ylämäet on helpompia. Olen kävellyt aamulla tunnin tässä ihanassa joulukuisessa  tihkusateessa ja nyt on niin mukavaa istua sohvalla ja olla tekemättä mitään.

No, tietysti teen jotain. Hillun netissä, luen blogeja ja kirjoitan kommentteja. On niin ihanaa kun ei ole kiirettä mihinkään. Olen löytänyt tosi kivoja blogiarvontojakin - vahinko vain, että useimmat ovat olleet jo ohi. Mutta tässä on yksi, aikaa on tänään klo 18, eli vielä ehtii! Minähän en ikinä voita mitään, mutta nyt alkaa sydän läpättää: tässähän on aivan ihanat palkinnot! Pidän peukkuja itselleni, että voitto osuu kohdalle. Suunnitelmaakin jo on ... näistä tulisi hyvä lisä arpajaisvoittojeni töihin.

Selailen myös uutta kirjaani. Siinä on ihania kuvia ja (minulle) paljon uutta tietoa! Esittelen sitä varmaan enemmän lähiaikoina, kunhan ehdin tutustua siihen paremmin.

Meille on kotiutunut myös vanhoja ompelulehtiä. Ompeluinnostus alkaa varovasti nostaa päätään...

Mikä on BPPV? En minäkään tiennyt. Nousin eilen aamulla sängystä, ja maailma keikkui. Aina kun liikutin päätäni olin kuin matkustaja myrskyisellä merellä. Päiväksi se laantui alkaen illalla uudestaan. Kuljin kotona seinistä kiinni pidellen, Tänä aamuna menin lääkäriin, Mies talutti minut sinne kainalokynkkää. Huojuin ja hoipuin kuin humalainen - ja pelkäsin. Pakkasin jopa sairaalalaukun valmiiksi, jospa se olisi vakavaakin?

No niin, kyseessä on hyvänlaatuinen asentohuimaus (BPPV on englanninkielinen lyhennelmä). Hyvänlaatuinen tarkoittaa, ettei taustalla ole aivoverenvuotoa, keskikorvan häiriöitä tai kasvaimia. Mutta muuten - ei hyvä. Oloni on yhä kuin myrskyävällä merellä. Hoipertelen ja huojun, minun on pidettävä kiinni huonekaluista, kaupan hyllyistä, kassatiskistä, mitä nyt eteen osuu. (Siksipä valitsin otsikoksi katkelman Mikki merihädässä-laulusta, miten se nyt yhtäkkiä sattuikin muistumaan mieleen...)

Parannuskeinoa ei ole, aika kuulemma auttaa. Ja ironista kyllä, siedätyshoito. On tehtävä juuri sitä mikä eniten sattuu, eli liikuteltava päätä ja annettava huimauksen tulla. Vatsa on aivan sekaisin, tietäähän sen, ei myrskyssä tee mieli syödä.

Tämä tila voi iskeä keneen tahansa ilman näkyvää syytä. Yhtäkkiä sitä vain herää aamulla ja hups, löytää itsensä lattialta. No, ei sentään ihan kaikkiin, alle keski-ikäiset ovat turvassa. Toivonpa vaan olevani kunnossa jouluksi!

Vietin päivän aika kiinteästi sohvalla ja treenasin liikesiedätystä heiluttelemalla päätäni. Käsityöt eivät oikein maittaneet. Onneksi sain juuri valmiiksi sormikkaat. Niitä kelpaa pitää kun ilmat tästä hieman kylmenevät.

• ohje: Eevaneule 7/1977
  
• lanka: Geilsk Tweed (täältä), kuvioihin Hjertegarnin silkki-alpakka
• puikot 2.75mm, menekki yht. n. 50g

Olen tehnyt aikaisemminkin tällä mallilla sormikkaat, mutta niistä toinen katosi melko pian valmistumisen jälkeen. Toivotaan, että näillä on parempi onni!

Myyjäisistä ja messuilta tarttuu aina mukaan kaikenlaista. Viime vuonna ostin Naisten Messuilta kinnasneulalla tehdut alpakkalapaset. Tänä vuonna löysin ihanat mohairsormikkaat. Naisten Messuilla on kiva perinne, nk. Vanhusten pöytä. Nykyoloissa se on kokonainen huone, jossa on "vanhusten" töitä. Vanhus on aika vanhakantainen sana, nykykielessä kai tämän nimi pitäisi olla "eläkeläispöytä" tms, sillä jokainen 65v täyttänyt saa panna sinne käsitöitään myyntiin. 

Mieltäni lämmittää ajatus, että joku "vanhus" on nämä itse kutonut, kiinnittänyt niihen tuotelapun ja vienyt ne myytäväksi. Vahinko, etei minulla ole lappua tallella. Ne ovat niin kauniita. Monet niistä on aika horjuvalla käsialalla kirjoitettu. Horjuva käsiala panee ajattelemaan, että ehkä kyseessä on oikeasti joku "vanhus", eikä 65v. nuori eläkeläinen.

Tykästyin kovasti noihin mohairsormikkaisiin, lapasia kun käytän vain äärimmäisessä hädässä (ja hiihtoretkillä).

Tupsukin tuntuu olevan kova sana... Ihastuin hulluna tähän myssyyn. Kyllä, tupsu on aitoa karvaa - "vanhuksille" turkistenvastainen liike ei liene tuttu.

Ja vaikka itse kehräänkin - näitä sormettomia oli vaikea vastustaa. Löysin ne Lammas- ja Vuohimarkkinoilta, ihastuin kauniiseen punaiseen.

Naisten messuilla tein vielä yhden ostoksen, ihananhullun kaula"huivin".

Yllättävä kyllä, tämä pompulaketju lämmittää. Olen käyttänyt sitä myös koruna.

Ja koruista puheenollen - messuilla oli aikaa tehdä hieman neulahuovutusta, Kas tässä.

Nyt kun vain keksisi mitä niistä tekisi. Kaulanauhaa? Korviksia? Vai jotain ihan muuta?

Ps. 6-v blogiarvonta on käynnissä. Katsasta tiedot alempaa. Lisään sivun oikeaan palkkiin, jossa pidän kirjaa kerätyjen arpalippujen määrästä.

 heips kaikille!

Blogiarpajaiset järjestän helmikuussa 6-vuotispäivien kunniaksi. Katsopa pari postausta alempaa, miten ne järjestetään - eri lailla kuin yleensä.

Saat arvan', jos bongaat luvun missä on vain ja ainoastaan luvut 2 ja 0.

Siis esimerkiksi 200000, 200002, 200020, 200022 jne...

Kukaan ei näemmä ollut bongaamassa näitä lukuja, mutta olkaapas skarppina tästä lähtien! 200200 on tulossa, myös heti perään 200220 ja 200222... jne...

Kannattaa kerätä niin monta arpalippua kuin mahdollista. Bongaa siis lukuja! Voit ilmoittaa ne minkä tahansa kirjoituksen kommenttiin, löydän ne kyllä.

Jos haluat vielä pari arpalippua lisää, niitä saisi lähettämällä minulle jämälankoja. Kas kun teen jämälangoista kolme työtä jotka arvotaan sitten helmikuussa.

Mietit varmaan, miksi kyselen jämälankoja, jos itse kerran värjään niitä. No yksinkertaisesti siksi, että minua inspiroivat erilaatuiset ja -väriset langat. Tykkään yhdistää esim. tavallista sukkalankaa mohairiin tai huivlankaa johonkin erikoiseen efektilankaan. Itselläni ei ole kaikkea. mutta olisi kiva saada kaikkea käyttöön, jotta voisin tehdä teille kauniin huivin, ihanan kassin ja kivat sukat (tai myssyn). Jos suinkin ehdit joulua ennen tai pyhien aikana hieman siivota lankakomeroasi, otan kiitollisuudella vastaan kaiken, myös mörvelölangat.

Katso alempaa postausta mistä on kysymys!

  Taas on Naisten Joulumessujen aika!

• aika: 2-6.12.  Messut ovat auki 10-18 joka päivä, paitsi Itsenäisyyspäivänä 10-17.
• paikka: Wanha Satama Katajanokalla, Helsingissä.
• Sali F, paikka 78. Käytävältä tullessasi orientoidu vasempaan nurkkaan, minulla on viimeisellä käytävällä kulmapöytä. (Huom! Paikka on muuttunut viime vuodesta.)

Tässä etukäteisvilautuksia mukaan tulevista herkuista. Pakaasit ovat taas niin järkyttävän täynnä, etten taida saada kuin hammasharjan pakattua itselleni :-)

On lapaslankoja paketoituina, ohjeen kanssa tai ilman. Sitten on huivilankoja, muhkeita 100g vyyhtejä merinoa, tai pienempiä mohairia ja silkkivillaa.

Olen värjännyt ja pakannut kuituja niin, että ne pursuvat jo korvista!

On merinoa, BFL:ää, suomenlammasta, ahvenaanmaanlammasta...

kimppakuitupaketteja (samalla sävyllä kaksi eri kuitua, esim. sukkiin), silkkivillaa,

ja jos jonkinmoista muuta! (käsinvärjättyä silkkiä, bourrette-sillkkiä, kidmohairia...)

Tervetuloa! Käythän heissaamassa ja jättämässä minulle blogiosoitteesi muistoksi. Olisi kiva tutustua uusiin (ja vanhoihin) kanssabloggaajiin!

Ps. Älä unohda Suuria Blogiarpajaisia, bongaa 2 ja 0 sisältäviä lukuja! Tarkempaa tietoa ed. postauksessa.

Kaikki lähti tästä. Yksinäisestä vihreänkirjavasta kerästä Regiaa.

Epäilytti kutoa tästä sukkia, sillä sävyt olivat hienot itsellään, mutta värijuoksut todella pitkät. Enkä oikeastaan tykkää "eriparisista" sukista (vaikka lanka tulisikin samalta kerältä.)

Noniin... Hetken selailtuani löysin ohjeen.

Lanka sopii ohjelle hyvin, väreistä muodostuvat selkeät raidat ilahduttivat silmääni. Huivi on todella mahtavankokoinen, ulottuu pitkälle selkään. Ja pingoittaminen teki ihmeitä, reunaan kasvoi kivat ulokkeet. Nyt oli virkkauskärpänen taas puraissut täysillä ja teki mieli virkata heti perään toinenkin huivi!

Valitettavasti en omistanut enempää itsestään väriään vaihtavaa lankaa. Mutta olihan minulla jämälankoja... Järjestin ne nopeasti kasoihin sävy-sävyyn, ja rupesin huivien suurtuottajaksi. Tästä satsista riittää omille ja vieraille.

Herkuttelin punaisella:

Innostuin liilasta:

ja lopuksi tunnelmoin hempeillä sinisen ja vaaleanvihreän sävyillä:

Erilaiset blogiarpajaiset

Ja sitten - rummunpäristystä - blogini täyttää 6 vuotta helmikuussa. Paljon on nähty ja paljon on tehty sinä aikana. Haluaisin tehdä synttärien kunniaksi jotain oikein suureellista, ja siksipä ajattelin näin:

Virkkaan ja/tai kudon kolme työtä. Yksi olkoon ylläoleva huivi, toinen Paksupohjakassi ja kolmas vaikka raitasukat, riippuen hieman käsillä olevista langoista.

Nyt tulee yllätys: töiden ulkonäkö riippuu suoraan teistä, hyvät lukijat! Katsopa vaikka Paksupohjakassiin liittyviä blogimerkintöjä, tai vilkaisepa sukkia pari postausta alempana, niin alat ehkä päästä jyvälle asiasta. Näihin kaikkiin käytetään pieniä jäljelle jääneitä keräsiä. Niitä löytyy jonkin verran omasta takaa, joskin jäljellä olevat värit alkavat olla aika tummanpuoleisia. Mikään ei ole hauskempaa kuin keksiä jämäkerille tai toisten hylkiöille uutta käyttöä, joten toivoisin että lähettäisit minulle ylimääräiset pikkunöttösesi - samalla osallistut näiden töiden arvontaan.

Sääntöjä pitää minun vielä miettiä tarkoiksi, mutta selvää on, että lankojen lähettäjillä on ekstralippuja käytössä!

Tietenkin luvun 200000 bongaaja huomioidaan myös, mutta myös luvut 200002, 200020, 200022, 200200, 200202, 200220, 200222, 202000, 202020, 202022, 202220, 202222 saavat arpaliput. (Siis kaikki luvut, joissa on vain 2 tai 0 - ehkä minulta jäi muutama mainitsematta, aloin mennä sekaisin...) Ehkäpä muitakin keinoja saada arpalippu löytyy, kun vähän mietiskelen. Aikaa nyt kumminkin on parisen kuukautta. Eli langantähteet kiertoon ja numerot bangaukseen!

Ilmoitan tämän arpajaisasian hyvissä ajoin jo nyt, sillä haluaisin tietysti neuletöiden olevan valmiita arvontaan mennessä. Julkaisen silloin kaikkien valmistuneiden tuotteiden kuvat, joista jokainen teistä voi sitten valita haluamansa ja sijoittaa sille äänensä. Jokainen tuote arvotaan siis erikseen, ja voit käyttää omat arpalippusi miten haluat, jakaa ne jokaiselle tai panna kaikki vaikka yhdelle tuotteelle.

Yläpalkista löydät meilini - meilaa minulle niin annan osoitteeni. Ja muista, ei ole niin kaameaa lankaa keksitty, ettenkö saisi siitä aikaiseksi jotain ihanaa!