Tämä neulekevät on ollut kirottu jollain tapaa. Olen tehnyt monta neulepuseroa/ -takkia, ja monta niistä useamman kerran, koska eivät ole onnistuneet kerralla.

Niin nytkin. Kääks! Olin niin varma ohjeista, että seurasin niitä aivan orjallisesti. Pitäisihän se jo tähän mennessä tietää, että olisi erittäin kannattavaa verrata mittoja työn edistyessä johonkin valmiiseen puseroon.

Kai tästä saa syyttää vain itseään. Ihan totta, kuinka joku (siis minä!) voi olla niin hullu, että kutoo, höyryttää, ompelee yhteen ja viimeisteleekin vielä puseron - ja vasta sitten sovittaa sitä ylleen. Olisihan kuukaudessa ollut aikaa useampikin hetki ottaa aivot käteen ja pysähtyä hetkiseksi tuumaamaan. Mutta kun ei - painellaan vaan tuhatta ja sataa, että saadaan kiva malli valmiiksi. (katkeraa katumista)

Vain sitten huomatakseen, että pusero roikkuu päällä ja on ainakin kaksi numeroa liian iso. Voitteko uskoa, että vasta tässä vaiheessa vertailin mittoja.

Liian iso pusero pilkottaa pienemmän ja siis sopivan alta.

• malli: Hester, Knitscene kevät 2012
• lanka: Naurava Lammas silkkivilla, väri Vanessa
• menekki 220g, puikot 3.25mm

Leveyden kanssa nyt vielä voisi elää, mutta hihat eivät sovi minulle. Tästä projektista opin kyllä niiiin paljon! En jaksa vähään aikaan purkaa mitään, joten tämä menee suoraan häpeälootaan. Ellei sitten löydy 40 tuuman rinnanympäryksen omaavaa kasarisinisen puseron ystävää. Myisin tämän langan hinnalla.... meilaa jos kiinnostaa.

Kuten tiedämme, kaikkihan on suhteellista... Lueskelin talvella blogeja ja törmäsin yhteen, jonka kirjoittaja kertoi omistavansa 52 (viidetkymmenetkahdet!) omatekoiset sukat. Kurkistus sukkalaatikkon todisti niiden olevan sukkien aatelistoa, sekä lankojen että mallien suhteen. 

Ahkerat lukijat tietänevät, että täällä on harrastettu vähän toisen sortin sukkia. Ensinnäkään en varsinaisesti tykkää niiden kutomisesta ja toiseksi olen viime kuukausiin asti mieluiten kutonut sukkia nelosen puikoilla ja kaksi sukkalankaa päällekkäin. Ohuet puikot ovat tuntuneet epämiellyttäviltä, puhumattakaan ohuesta langasta. Juu, onhan sitä kiva katsoa, mutta...

Kerronko miten kävi? Pieni kateudenpoikanen nosti päätään ja kuiskutteli: mulle kanssa. Minäkin haluan sukkalaatikon täynnä ihania aatelissukkia! No, eihän niitä toivomalla saa, joten piti ryhtyä puuhaan. Tammikuussa tein palmikko- ja pitsipolvarit Strausserl, maaliskuussa Kahvisukat eli Javat. Niiden jälkeen valmistuivat Jaywalkerit ja nyt on puikoilla Scyllat. Sen jälkeen ehdin tehdä varmaan enää yhdet ennen kuin pyöräilykausi alkaa ja työmatkaneuleet pitää jättää syksylle.

Eli kaikki on suhteellista! Jollakin on sukat vuoden jokaiselle viikolle ja minä liputan iloisena kun olen saanut valmiiksi peräti kolmannen parin tänä vuonna.

Langaksi valikoitui Köpiksestä jo melkein kolme vuotta sitten hankkimani sukkalanka. Retkahdin siihen kauniin värityksen takia, ja kutoessa ihastuin ikihyviksi. Värijuoksut ovat joka kerässä yhtä pitkät, joten samanlaisten sukkien teko ei ole temppu eikä mikään! Lisäksi sävyt ovat todella hienostuneet, vai mitä sanotte tästä:

harmaa, oliivi, myyränruskea ja kaunis malva. Värit eivät pysähdy töksähtäen, vaan niissä on muutaman silmukan pituinen liukuma-alue - tykkää!

• malli: Jaywalker (ilmaisohje), helppo ja selkeä
• lanka: Gepard Garn Strong-Art, tanskalainen sukkalanka, menekki n. 75g
• puikot: 2mm
  

Valitettavasti hukkasin linkin, mutta jos joku keksii kenen oli se 52 parin blogi, niin ilmoitelkaa ihmeessä! Mielelläni kävisin siellä taas kuolaamassa... (Sen muistan että se oli suomenkileinen. Ja oisko mahdollisesti ollut bloggerissa?)

Toinenkin sukkapari ilmestyi taloon, ei kylläkään minun itseni vaan taitavan Kokopäiväneulojan tekemänä! Nämä ihanat ja taidokkaasti tehdyt In and Out-sukat huutelivat minulle niin kutsuvasti eivätkä jättäneet rauhaan, niin olihan pakko ehdottaa vaihtokauppaa. Kiitos kiitos! Tällaiseen taituruuteen kun vielä yltäisi!

Onkohan sinulla/ tädillä / mummolla kenties säilössä tätä lankaa?

Palma, vuodelta kivi ja kanto, väriltään luonnonvalkoinen. Vyötteessä lukee valmistajan nimi Filatura Pettinata Made in Italy. Kerässä on 50g/ 130m.

Olen onnistunut löytämään muutaman kerän tätä lankaa kirppikseltä (Turusta), ja ostanut eräältä kanssaneulojalta (Hyvinkäältä) vielä yhden, mutta nyt tarvitsisin muutaman kerän lisää. Sähköpostiosoitteeni on tuossa ylänurkassa, lähetäthän viestin jos olet myymässä tai tiedät myydäänkö näitä vielä jossain! Värjäyserällä ei ole väliä, ja pienistäkin nyysistä on apua. Väri on sellainen hieman likainen valkoinen.

Ilokseni pääsin testineulomaan Neulistin kehittelyn alla olevaa ohjetta ennen  kuin se menee myyntiin. Mammutti on saanut jo omansa valmiiksi ja kieltämättä se näyttääkin hyvältä hänen päällään.

Itse en ollut yhtä onnekas. Lieneekö syynä mahdollinen ylä- ja alavartaloni epäsuhta, mitoitus vai oma huono kirjoitettujen ohjeitten hahmottaminen - tai kaikki kolme - mutta ainakin neuletiheyteni oli kerrankin prikuulleen oikein.

Koska testasin ohjetta, testasin sen tietysti ihan kuin se oli kirjoitettu enkä ruvennut säveltämään omiani. Tässä kuitenkin listaan hieman kohtia, joissa sinun, kun ja jos teet tätä ihanaa puseroa/liiviä, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kannattaa ottaa oppia minun virheistäni!

Tässä hieman kuvia harmillisesta ongelmasta, joka paljastui vasta sovitusvaiheessa. Tämähän on ylhäältä-alas-neule, jossa hihat kudotaan yhteen muun vaatteen kanssa. Joten kun ollaan sovittamisvaiheessa, on hihat jo kauan sitten tehty ja ne korjatakseen pitäisi purkaa takaisin alkuun.

Tein koon XL, ja olkasauman pituudeksi tuli n.15cm, mikä näyttää olevan minulle liian pitkä. Siitä johtuen hiha keikkuu käsivarren päällä. Valitettavasti ohjeessa ei ollut mainintaa olan pituudesta, niinpä mennä porskutin kerros kerrokselta saadakseni vaaditun silmukkamäärän. Kun teet tämän mallin mukaan, muista olla hyvin tarkka olan pituuden suhteen! Luota omiin mittoihisi, ja tee ajoissa tarvittavat muutokset!

Hihapyöriöt on toinen kohta, jossa kannattaa verrata omia mittoja ohjeen mittoihin. Tämä liivihän on suunniteltu pidettäväksi puseroiden kanssa, ja silloin ei avarampikaan hiha-aukko ehkä haittaa. Itse ajattelin tekovaiheessa, että voisin hyvinkin käyttää tätä ilman mitään alupuseroa, ihan vain toppina. Siinä tapauksessa kannattaa kaventaa vähemmän kuin ohjeessa ja tehdä suljetumpi hiha-aukko. Tämä on makuuni hieman turhan repsottava.

Tässähän liivi näyttäisi sopivan ihan hyvin, vai mitä? Vitsi on siinä, että vedin hihat olkapäiden päälle, eli sinne mistä niiden kuuluisi alkaa.

Valitettavasti siinä on yksi ongelma, nimittäin silloin hartioiden ylimääräinen pituus tulee niskaan, keräytyy siellä mytyksi, joka tietystikään ei pysy paikoillaan vaan valuu takaisin olkapäille.

En oikein tiedä, mitä nyt tekisin. Olisin niin halunnut uuden kevätpuseron, mutta en ihan tiedä miten saan olan ongelmakohdan ratkaistua ilman purkamista. Pusero on tehty kolmella langalla, aina 2 riviä kutakin, jotta käsinvärjätyn sävyt sekoittuisivat tasaiseksi. Se tulee olemaan siis hankala purkaa, enkä mielelläni purkaisi jos joku muu keino löytyy. Mutta löytyykö tähän joku keino? Onko teillä ajatuksia?

• malli: Flappy,  Neulistin ohje Contiguous-metodin pohjalta
• lanka: Naurava Lammas silkkivilla 150g, väri Asha
• puikot: 3.25mm

Two wrongs don't make a right todetaan Atlantin tuolla puolen. Muuntelin sananlaskua omiin tarkoituksiini, sillä tässä tapauksessa kaksi väärää osoittautui oikeaksi!

Mutta aloitetaanpa alusta. Uudenvuoden lupaukseni oli lyhentää ravelry-jonoani. Siellä oli vuoden alussa 600 työtä - siis ihan liikaa. Neule, jota olen varmaan kauimmin fanittanut, ja joka ei vuosien saatossa ole menettänyt hohdettaan, on kirjoneuleinen baskeri Selbu Modern.

Syksyllä tekemistäni luumunvärisistä tweedsormikkaista oli jäänyt lankaa. Lankapusseja kaivellessani luumunpunainen tweed ja muutama kerä yönsinistä silkkivillaa alkoivat jutella kiivaasti keskenään. Kyllä vain, nyt tekisin myssyn joka kävisi kaikkeen.

Bussineuleeni edistyi hitaasti, värit olivat miltei mahdotonta pitää erillään sähkövalossa. Kudoin tämän nimittäin jo helmikuussa, kun sekä aamulla että illalla oli bussissa sisävalot. En tee hattujen kohdalla mallitilkkuja, ja se kostautui nyt. Mahtaako kuvasta nähdä, että baskerista tuli aivan liian suuri? Se hulahti päälle ja valahti kaulaan saakka peittäen kasvot.

Voi tätä pettymystä! Työnsin hatun likavaatekaappiin odottamaan vuoroaan. Ajattelin pestä sitä kevyesti ensin villapesun mukana ja tarvittaessa hieman tukevammin.

Sen sijaan kohtalo puuttui peliin. Tai sanoisinko suoraan vaan, että huolimattomuuteni? Villavaatteiden kanssa samassa korissa on alusvaatteet, ja baskerin on täytynyt huomaamatta piiloutua rintsikoiden ja pikkarien sekaan... Joka tapauksessa 40 min hienopesun jälkeen ongin pikkuisen sinisen mytyn koneen uumenista. Sydän syrjälläni, pahaa peläten oioin sen, kuivatin, ja sitten kokeilin päähäni.

Voi onnea! Se oli juuri sopiva. Hattu oli tiivistynyt ihanaksi ja kotoisaksi. Onneksi en ollut kuivattanut sitä lautasen päällä, sillä tykkään myssymallista oikeastaan enemmän. Huom! Kuvat on otettu kahdella eri kertaa, helmikuussa ja eilen, ja kevään valo on haalistanut kuvan värit, itse myssy on vielä yhtä syvän värinen kuin ennenkin.

Ja kuinka kivasti se käykään molempien sormikkaiden kanssa! Kyllä, nyt olen sisäistänyt jo settien hienouden :-)

• malli: Selbu Modern (ilmaisohje)
• lanka: tummansininen ggf Tajmahal, 2x25g, kuviovärinä Geilsk Tweed, 30g
• puikot 3.25mm
• parasta: kummatkin langat menivät viimeistä metriä myöten!

Jouduin ottamaan käytöön kirjainvahvistuksen, sillä ahkerat robotit ovat pommittaneet kirjoituksiani jo pidemmän aikaa. Ehkä parin viikon päästä voin palata takaisin tavalliseen kommentointiin. Sillä välin: koettakaa kestää! Itse inhoan tarkistuskirjaimia sydämeni pohjasta. Etenkin se yks laji, nimittäin puoliksi jonkun tumman laikun päällä olevat vääristyneet kirjaimet on se pahin. Niistä en koskaan selviä yhdellä yrittämällä, ja kolmannella kerralla kommentoinnista menee jo maku.

Olen nyt vuoden verran käyttänyt alpakkaneuleista villatakkia, ja sekö vasta on ihana! Olen kutakuinkin tyrmistynyt, että edullinen Dropsin alpakka on näin hyvälaatuista. No, ehkä muille asia on vanha juttu, mutta minulle tämä oli suuri ihmetyksen aihe. Se ei ole nyppyyntynyt, ei venynyt, ei kittaantunut, sanalla sanoen, se on yhä kuin uusi.

Sain herätyksen kaivella alpakkalankojani. Mutta tämä on minun kiroukseni: jokaista lankaa tuppaa olemaan kerä taikka pari, yleensä kun en tiedä mitä mistään tekisi, niin kerä on just sellainen sopiva määrä jonka voi ostaa kokeeksi. Alpakkapussiani kaivellessani totesin, että onpa tullut ostettua aika monta väriä "kokeeksi". Loppujen lopuksi valitsin kolme. 

Malli, ah malli! Se aiheutti päänvaivaa. Mitä tehdä kolmesta väristä, jota jokaista on kutakuinkin yhtä paljon? Kirjoneuletta? Raitaa? Intarsiaa? Plääh, plääh ja plääh.

Inspiraatio tuli odottamattomalta taholta. Katselin House of Eliott'ia, mukaansatempaavaa brittiläistä pukudraamaa. Kaksi siskosta perustaa muotihuoneen. Eletään 1920-luvun Lontoossa, ensimmäisestä maailmansodasta on juuri selvitty, korsetit ja krinoliinit ovat mennyttä aikaa; charleston raikaa ja muoti on poikamaista ja suoraviivaista, kuviot ja mallit ennakkoluulottomia. (linkki johtaa Youtubeen, sieltä löytyy sarjan monia osia videoina.)

Kun kolmea väriä on lähes yhtä paljon, tuntui parhaalta ajatukselta jakaa vaate kolmeen osaan. Selästä tuli tummin, etuosista keskivaalea ja hihoista kaikkein vaaleimmat.

Tästä näkyy etu- ja takaosan väritys. Vaalean sinistä ei loppujen lopuksi ollutkaan tarpeeksi etuosiin, joten jouduin käyttämään niihin kaikki kolme väriä. Tosin valmiista työstä ei taida huomata, että kyseessä oli pakkotilanne?

Eräässä kohtauksessa vanhemmalla siskolla on päällään kaunis sifonkipaita, jossa on suorat kolmen vartin hihat, jossa on kyynärpään kohdalla leveitä hiuslaskoksia. (Edit: hieman kaiveltuani löysin inspiraatioon johtaneen puseronkin: osa 9/1.kausi, n. 38 min kohdalta, ja 10.osa/ 1.kausi, 25 min.kohdalta)

Sen hihan halusin itsekin! Hiuslaskosten sijasta tein raidat, ne ovat oikeaa nurjaa. Viimeisen raidan kohdalla piti tinkiä, se on olosuhteiden pakosta sileää. Hiha on hassun näköinen, piti ihan kuvata se muistoksi. Hihanpyöriön vaatima leveys tulee nimittäin kainalon alla tehtävillä lisäyksillä, muuten hiha on suora putki. (Tämä siis on oma muunnokseni, alkuperäisohje on ihan tavallinen.)

Väritys on mukavan keväinen ja takki on ihana päällä!

• perustuu löyhästi Dropsin malliin 115-2
• lanka: Drops Alpakka 100g keskisin, 75g vaaleansin, 70g valk
• puikot 3.25mm
• sokerina pohjalla: kivat napit!

Kaivelin antiikkinappien varastojani. Olen kerännyt vanhoja nappeja (ihan käyttötarkoituksessa) kirpputoreilta jo vuosikymmeniä. Nyt pääsivät sinisen sävyt käyttöön. Tässä on kauniita kaiverrettuja nappeja 1930-luvun Saksasta ja Itävallasta, keramiikkanappi Prahasta 1990-luvun alusta (yläkeski), ja suomalainen kasarinappi (ylävasen). Ihanin hetki oli, kun keksin, ettei niistä tarvitse valita, vaan ne voi käyttää kaikki!

Kiitos kaikille kommenteistanne sukkapostauksiin! Olen niitä ilahtuneena lukenut, mutten ehtinyt vielä käydä vastavierailulla.

Taisin joskus syksyllä haikailla, että voi kun viitsisi kutoa monimutkaisia ja ohuita sukkia. Tammikuussa kudoin pitsiset polvisukat (jotka viimeistelin vasta nyt, krhm, ks. ed postaus). Nyt alkoi taas sukattaa, etenkin kun ohuet puikot olivat sopineet niin hyvin käteen. Työmatkaneuleeksi valikoitui kaunista käsinvärjättyä oravanruskeaa sukkalankaa Wienistä, viime kesänä vaihdossa saatua. Lanka suorastaa huusi saada päästä Java-sukiksi.

Pienenpieni minipalmikko kiertyy joka toisella kerroksella, ja sen kanssa saikin olla tarkkana, kun kiertymissuuntakin vaihteli. Virheitä tuli, niin kuin ylläolevasta kuvasta voi todeta. Mutta vähät siitä, käyttömukavuus kun kumminkin ratkaisee.

Sukat istuvat kuin hanskat, niissä on juuri sopivasti joustoa ja kireyttä.

Täytyy taas kerran vihoitella ohjeita, joissa on pelkkää suusanallista höpinää. Olin ihan ulalla kavennuskiilojen suhteen, ja lopulta tein ne oman pääni mukaan. Miksei, oi miksei voi tehdä kaavioita hankalasti selitettäviin malleihin? Yksi kuvahan vastaa tuhatta sanaa!

• malli: Java Socks, ilmaisohje Knitty Winter 2011
• lanka: Wiener Umschlag sukkalanka
• puikot 2mm, menekki 65g
  

Sukkalanka on ollut hyvänoloinen käytössä, vaikken hirveästi pitänyt sen neuletuntumasta. Se oli aivan liian liukas ja käteni joutuivat koville, kun piti jatkuvasti kiristää löystyviä silmukoita. Mutta täytyy jälleen kerran todeta, että kyllä kannatti!

Sain viime jouluna lahjaksi kauan toivomani sukkaohjeen. Minulla oli siihen sopivat langat, ja sen enempää aikailematta loin silmukat ja rupesin hommiin. Ohje alkoi varpaista ja eteni kohti resoria. Tein kahta sukkaa kerralla kunnes päästiin pohkeisiin. Silloin meno muttui villiksi ja erotin kummankin omille puikoilleen.

Sukat ovat polvipituiset ja niiden varsiin meni paitsi paljon aikaa, myös paljon lankaa. Toisin sanoen lanka loppui kesken. Uutta en voinut tilata, langat kun ovat Knitpicksin amerikanihmettä, sieltä hankittua ja huolella marinoitunutta. Pakko oli jatkaa toisella värillä.

Polvisukan resori ei oikein tahdo pitää, etenkin jos kutoo sukan alhaalta ylöspäin. Niinpä kudoin reikärivin resorin päätteeksi ja sitten vielä sileää käännevaraksi. Sukat valmistuivat nopsaan ja olivat valmiina tammikuun lopulla - tai niin tarina kertoo.

Luulisi, että kun on päässyt tähän asti, ei käänteen ompeleminen olisi enää temppu eikä mikään. Mutta tarvittiinhan siinä kuminauhaakin... Vihdoin, kaksi kuukautta voivoteltuani suvaitsin hakea kuminauhan, mitata polvitaipeeni, leikata sopivankokoiset pätkät kuminauhasta, ommella ne rinkuloiksi ja ommella ne käänteen sisään. En todellakaan ymmärrä mikä tässä oli pelottanut minua, homma oli ohi puolessa tunnissa!

Ja nyt minulla on kivat sukat, jotka tosin pääsevät käyttöön vasta ensi syksynä. Kevääseen ne eivät oikein sovi - miksiköhän?

Malli oli sopivan haastava, mutta erinomaisesti kirjoitettu ja ohjeistettu. Olen kaavioihminen ja ihastuin hyviin pitsikaavioihin.

Etenkin pohkeen kuvio olisi muuten ollut mahdoton toteuttaa.

• malli: Strausserl (rav)
• lanka: Knitpicks Stroll ja Lana Gatto Australia
• puikot 2mm, menekki yht. 110g

Totesin taas, että ei se niin vaikeaa ollut, viimeistely nimittäin. Kannatti!

 Oho, kyllä tietää että kevät on tullut, kun messuostokset ovat tämän värisiä! Olin todella tyytyväinen tämän viikonlopun Kädentaidon messuihin, paljon oli uusia myyjiäkin.

Vaaleaa harmaata, vaaleaa sinistä, roosaa... Kuvaa ladatessani huomasin, että olin viime keväänä hankkinut melkein samanvärisiä lankoja. Niin sitä ihminen on tottumustensa vanki :-D

Mutta toisin kuin viime vuonna, näille on selvä tilaus. Harmaasta silkki-alpakasta tulee pikku röyhelöpusero ja vaaleansinisestä bambu-soija nauhalangasta kesäinen neuletakki. Neuletakin mallia mietiskelen vielä, mutta röyhelöpusero on tämä Voguen malli (vaikka siellä sitä kutsutaankin neuletakiksi, mielstäni se on enemmän hihaton pusero).

Puikoilla on toki totuttuun tapaan tungosta, ja viimeisteltäviäkin vielä löytyy. Mutta eiköhän se siitä. Kevät on vasta aluillaan ja kesä on pitkä.

Ps. Arvonnan voittajille tiedoksi, että käärin vielä paketteja ja postitan kaikki nyt alkuviikosta.

Ikioman viimeistelyviikon toinen tuotos on valmis. Tämä on jo toinen villatakki jonka olen purkanut alkutekijöihinsä ja tehnyt uudelleen. Koskapa kertaus on opintojen äiti, ja toisen virheistä kannattaa ottaa oppia, kerron tässä mitä meni pieleen.

Ravelryssä on hyvin vähän tällä tekniikalla tehtyjä vaatteita, eikä siis ketään, jonka viisaudesta itse olisin voinut ammentaa. Metodi on nimeltään Contiguous ja sen on kehittänyt SusieM (ravelry-linkki). Toki olkapäästä aloitettua neuletta on nähty aikaisemminkin, mm. Barbara Walker ja Tuulia Salmela ovat kehittäneet tätä. Salmelan ohjeet pitää ostaa, joten en ole tutustunut siihen lähemmin, Walkerin metodilla neulotaan hihat lyhennetyillä kerroksilla. Koska SusieM:n Contiguous on ilmainen ja siihen löytyy jopa kivoja neuleohjeita, halusin kokeilla sitä. Hihat neulotaan normaalein kerroksin työn edistyessä.

Lyhykäisyydessään metodi on tämä: Ensin luodaan niskan silmukat plus kaksi ylimääräistä kummallekin puolelle. Merkitään olan paikat (2. silmukka reunasta) ja lisätään sen kummallakin puolella joka rivillä kunnes olka on sopivan pituinen. Sen jälkeen ruvetaan lisäämään hihanpyöriötä varten, ensin joka kerroksella, sitten joka toisella. Paljon tietysti riippuu langan paksuudestakin. Kun hihanpyöriö on sopivan leveä ja pitkä, lisätään kainalon alla pari silmukkaa, pannaan hihat odottamaan ja kudotaan vartalo-osa.

Jos ei itse halua laskea ohjetta, löytyy ravelrystä tosi kiva ilmaisohje Avril in April. Ohjeeseen sisältyy kolme erilaista mallia, pusero, toppi ja villatakki. Ohjeet ovat selkeät ja huolella tehdyt.

No, oma virheeni sitten? Se oli todella yksinkertainen. En arvannutkaan, kuinka tarkka olkasauman mitta pitää olla. Tein sen "vähän sinnepäin" ja kuvasta näkyy miten rumasti olkapää roikkuu. Kas tässä:

Tässä neule on nyt ensimmäistä kertaa päälläni. Tyrmistys oli suuri kun havaitsin olkapään. Harmittikin. Tutkin olkaa lähemmin ja diagnoosiksi vahvistui 4 ylimääräistä silmukkaa kummallakin olalla, yhteensä 16 - se oli jo melkein 10cm. Tämä metodi on hyvä ja sillä saa täydellisen istuvia hihoja kunhan olkasauman pituus stemmaa.

Onneksi polte oli suuri - olin juuri nähnyt samanlaisen neuletakin Your Face'issä, mutta päättänyt olla ostamatta ja tehdä sen sijaan itse - purin sen siltä seisomalta, kostutin ja kuivatin langat suoriksi ja aloitin alusta.

Valmis neule näyttää tällaiselta. Hihat ja olat näyttävät kummallisilta, mutta se kuuluu asiaan. Olkapää istuu kuin unelma.

Lähikuvassa näkyvät lisätyt silmukat. Lisäyksetkin voi tehdä monella tapaa, reikäisinä tai tiiviimpinä, ja ne on esitelty täällä (ravelry-linkki).

Tässä uusi, sopivan kokoinen villatakkini!

• malli: oma, Contiguous-metodin pohjalta
• lanka: Naurava Lammas Silkkivilla DK, väri Pieni Kaipaus
• lankaa kului: 250g
• puikot 5mm
  

Tämä pääsee pian käyttöön hameiden ja t-paitojen seuraksi. Tosin olen siihen niin ihastunut, että käytän sitä jo nyt neulepuseron päällä kotioloissa. Lanka on mukavan vilpoista ja väri on sellainen kaikkeen sopiva. Tästä tulee uusi jokapaikanneuleeni. Tykkään!

Edit: Joku muukin on ehtinyt kokeilla Contiguous-metodia. Kaunis villatakki! Ja täällä on tehty kiva liivi!

En ole koskaan (lue: tähän asti) ymmärtänyt settejä. Miksi pitää olla samanvärinen pusero ja villatakki? Myssy ja lapaset? Huivi ja myssy? Kun on niin paljon hauskempi yhdistellä värejä ja leikitellä sävyjen kanssa.

No niin, se oli ennen. Taisin silloin tykätä väreistä enemmän, eikä minua todellakaan haitannut, että oli punainen myssy, keltaiset sormikkaat ja liila huivi samalla kertaa päällä. Nyt on makuni aikuistunut tai sanokaamme vaikka tylsistynyt. Hankin uuden kevättakin, tummansinisen, ja totesin etten voi käyttää sen kanssa harmaata hattua ja ruskeita sormikkaita. Voi tätä hiipivää keski-ikää! Nyt piti saada sinistä päähän ja sormiin!

Ravelry-jonon pienentämisprojekti on sitten taas muutaman työn lyhyempi. Nappasin puikoille kauan ihailemani Regina-hatun. Siinä on jotakin ihanan vanhanaikaista. Yllätyin, että siitä tuli kohtalaisen löysä. Mutta ei se oikeastaan haittaa, nyt sen saa kivasti aseteltua eikä tukkakaan painu.

• malli: Regina (ilmaisohje ravelryssä)
• lanka Piikkopirran keskivahvaa alpakkaa kaksinkertaisena, vihreä Schachenmayr Oracolo
• puikot 4mm, menekki yht. n. 70g
• varo ohjetta, lue tarkasti ja tee tarvittaessa omat päätelmäsi

Sitten piti saada myssyyn sopivat sormikkaat. Olin jo kauan sitten merkannut suosikikseni kivan pitsiselkäisen mallin, jonka alkuperäinen ohje on varmaan 1900-l ensimmäisltä vuosikymmeniltä. Koska hattu on mielestäni kovasti 20-l henkinen, sopivat käsineet siihen hyvin.

• malli: Women's Lace Gloves (ilmaisohje täällä)
• lankana samainen alpakka, mutta yksinkertaisena
• puikot 3.5mm, menekki 45g
  

Koska lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa, jouduin tekemään joitain muutoksia. Alkuperäisessä on kolme pitsikuvioriviä vierekkäin, tässä vain kaksi.

Molemmat ovat valmistuneet työmatkaneuleena, eli kuukauden kuluessa, muutama sentti aina kerrallaan. Vielä niitä jonkun hetken pitää, vaikka ilmat alkaa olla täällä Lounais-Suomessa jo kovin keväisiä. Lumetkin hupenevat työpäivän aikana pihalta kumman nopeaa tahtia. Missä aamulla oli vielä paksu lumikerros, on illalla jo paljasta maata. Lumikellot puskevat päätään ruohosta. Saa se kevät tulla - täytyy ruveta miettimään kesäneuleita seuraavaksi. Vinkkejä kivoista ohjeista ja malleista otetaan vastaan!

Ja näin se tehtiin: tein niin monta arpaa kuin pääpostauksessa oli ilmoitettu. Sitten rutistin arvat pieniksi. Otin viisi kahvikuppia, yhden jokaista arvottavaa palkintoa kohti ja panin jokaiseen ne arvat, jotka kommenteissa oli sille palkinnolle ilmoitettu. Mies toimi onnentuojana. Tässä tulokset:

kassi menee Sarille -onneksi olkoon!

Huivin saa Tua - paljon onnea!

Kangaskasa on vihreän kaulurin voittaja.

Sinistä kauluria ei arvota, eikä kudottua pussuakaan, niille ei sijoitettu yhtään arpaa.

Huovutettu pussukka lähtee Tintille - onnea onnea.

KirsiJ - onnittelut! Sinun arpasi osui tiskiräteille.

Kämmekkäitä ei tarvinut edes arpoa - Eija oli asettanut niille kaksi arpaa. Onnittelut Eija!

Lisäksi arvoin kolme yllätys- ja lohdutuspalkintoa. 

Kiva lammasaiheinen kirjanmerkki lähtee Marplelle, Marjutille ja Maulle. 

Tässä siis pikaisesti päivitys arpajaistilanteesta. Otan ajan kanssa yhteyttä sähköpostitse tai blogin kautta, osoitteita kun kaivataan!

Vapaapäiväputki on vietetty - kuinkas muuten - neuleiden parissa. Rupesi kertakaikkiaan ottamaan päähän kaikki "valmiit" neuleet. Siis jo puikoilta päässeet, mutta semmoiset, joita ei ole vielä vaatekomeroon kelpuutettu.

Järkyttävää itsekuria tässä tarvitaan, kun sormet syyhyävät tekemään jotain uutta! Siksipä sohvalla ajelehtii nyt ahdistavassa määrin puolitekoisia neuleita. Luulisi, että jos pitää purkaa vain hiukan ja kutoa se uudelleen, sen tekisi mielellään nopeasti alta pois? Niinhän sitä luulisi. Sen sijaan uusi villatakki valmistuu paljon joutuisammin. Pikkuhihojen purkaminen - voi miten työlästä! Niiden uudelleen teko - siinä menee ikä ja terveys!! Ja niin vain neuleeksi valiutuu se uusin ja kiinnostavin työ. Mutta otin siis ohjelmaani valmiin purkamisen ja uudelleen tekemisen, ja sainkin kolme viidestä keskeneräisestä puserosta/takista valmiiksi.

Tammikuussa kudoin ylösalaisinvillatakkia. Minulla on huono tapa luottaa omiin laskuihini ja olla sovittamatta keskeneräisiä. Jokainenhan tietää, että ylösalaisinneule on keksitty nimenomaan sitä varten, että sitä voisi sovittaa päälleen työn edistyessä. Niinpä niin. Huoh.

Olen tänä vuonna tehnyt jo kaksi ylösalasneuletta urheasti loppuun saakka ja joutunut purkamaan ne sitten alkutekijöihinsä. Tosin molemmat tein sitten samalla lailla - eli sovittamatta - uudestaan, ja tällä kertaa ne ovat just eikä melkein. Toisesta ei ole vielä kuvia, mutta tässä on ensimmäinen. Valmistunut ensimmäisen kerran helmikuussa, purettu ja valmistunut nyt uudelleen.

Hymy kurkistelee suupielissä, sen verran mukava tästä tuli. Auringonvalossa on paha kuvata, mutta sain sentään värin oikein.

Pohjana ollut malli oli suunnilleen samanvahvuiselle langalle. En tykännyt takin ulkonäöstä, siinä oli palmikkoa, sileää nurjaa ja lyhyet hihat. Hieman säätämällä sain siitä Golden Wheat villatakin. Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että inspiroidun mielelläni kivoista malleista. Neuleissa ei ole minulle tarpeeksi haastetta, jos vain seuraan ohjetta. Tykkään muunnella valmiita ohjeita tai kehitellä omia, inspiraation näköisiä neuleita. Joku sanoikin mulle kerran, etten osaa mennä sieltä mistä pääsisi helpoimmalla :-)

• malli: Rosamund's Cardigan, Interweave Knits syksy 2009
• tehty kuitenkin tämän mallin inspiroimana (ravelry)
• lanka: kauan hellimäni Knitpicks Ambrosia ja 4.5mm puikot
• menekki: tasan 500g
  
• napit ovat sattumalta ihan saman väriset!

Olen käyttänyt tätä jo, ja tykkään tosi paljon. Lanka on ihanaa, se on alpakan ja kashmiirin sekoitusta, joten tietysti sen on pakko olla ihanaa. Ostin sen jo Brooklynin-aikoinani, ja säilöin sitä näin kauan ennen kuin tiesin miksikä se sopii. Kohta alkaa olla villatakille liian lämmintä, mutta siihen asti käytän ja nautin.

Ps. Oletko jo osallistunut blogiarpajaisiin? Aikaa on sunnuntaihin asti! Voittoja on useita, ja mikä parasta, pääset itse valitsemaan mitä haluat voittaa. (Järjestelyt ovat mutkikkaat, mutta yksi arpa sinulla ainakin on! Kipin kapin siis!)

 No tästähän olen kohkannut jo viime marraskuusta lähtien. Elämä on hiukan häirinnyt tätä harrastepuolta ja näinollen jo helmikuuksi kaavailemat arpajaiset hieman lykkääntyivät.

Blogini on ehtinyt 6 vuoden kunniakkaaseen ikään. Uhmaikä  (lue: pahimmat ylilyönnit ja mokat) on toivon mukaan ohi, ja koulukypsyyteen (neulekypsyyteen?) on vielä vuosi aikaa. Enkä vielä tiedä mikä minusta tulee isona...

Kuutena kuluneena vuotena olen kasvanut neuleihmisenä (jos ihmisenäkin). Alussa halu oli suuri, mutta taidot puuttuivat. Nykyään taitoa alkaa olla, ja haen aina vain vaativampia ohjeita. Vuosien varrella minua on ilahduttanut kaikki saamani vertaistuki. Iloitsen kommenteista, ja näin seuranneista blogituttavuuksista. Ilman tätä kanavaa elämäni olisi paljon yksinäisempää. Täällä saa tuntea onnistumisen iloa, ja jaettu ilohan on aina se paras ilo.

Kiitos siis kaikille täällä kävijöille ja kommentoijille! Juhlin tätä rajapyykkiä hyvässä seurassa järjestämällä kaikkien aikojen blogiarpajaiset. Palkintoja on 8, yksi kutakin kulunutta, yksi tulevaa blogivuotta kohden ja yksi muuten vain :-)

Monien arpajaispalkintojen takia järjestelyt ovat hiukkasen monimutkaiset, joten kannattaa lukea tarkasti.

• Kommentoijalla tulee olla blogi tai ravelry-tunnukset.
• Jokaisella kommentoijalla on automaattisesti käytössään yksi arpa.
• Lisäarpoja saa yhteisen taipaleen kunniaksi: jokainen v. 2006-2008 blogiani kommentoinut kolme lisäarpaa.
• Vuosina 2009-2010 blogiani kommentoineet saavat kaksi lisäarpaa.
• Vuoden 2011 alusta nyt arpajaisiin asti kommentoineet saavat yhden arvan. (Jos olet kommentoinut 2006-2012, saat tietenkin 3+2+1 eli 6 arpaa, 2009-2012 2+1 arpaa, jne)
• Yhden arvan saa linkistä tähän blogiin, joko päivittyvän listan kautta tai kiinteänä linkkinä.
• Arpoja on voinut kerätä jo etukäteen. Tilanne näkyy sivupalkista, käypä katsomassa oma tilanteesi.
• TÄRKEÄÄ: Laske kaikki hankkimasi arvat yhteen ja ilmoita arpojen YHTEISMÄÄRÄ tähän postaukseen.

• Sitten siirry sitten katsomaan palkintoja. Jotta jokainen voisi voittaa haluamansa palkinnon, olen esitellyt ne erikseen omana postauksenaan. Eli kun löydät sinulle mieluisen, kommentoi sitä. Sillä tavalla osallistut juuri sen palkinnon arvontaan!
• Voit sijoittaa kaikki arpasi yhdelle tai jakaa ne useamman palkinnon kesken.
• Ilmoita palkintokohtaisessa kommentissasi montako arpalippua sijoitat sille palkinnolle. Jos sijoitat vain yhden, ilmoita sekin.

Arpajaiset päättyvät sunnuntaina 25.3. klo 18.00 Sen jälkeen suoritan arvonnat ja ilmoitan tulokset sekä täällä että omassa blogissanne. Arpajaisonnea kaikille, ja kiitos kuluneista vuosista!

Ps! Käytä arpaasi, vaikka niitä olisi vain yksikin! Eihän koskaan tiedä milloin onni potkaisee!