Viime hetkellä varmistui tieto, että lankani ovat nyt Tampereen Käden taidon messuilla, osastolla C403. Myyjät eivät sitten langoista paljoa ymmärrä, joten itse kannattaa katsella ja kysellä niiden perään, haistella ja miksei maistellakin. (Tai josko ei sentään...)
Tarjolla on juulibugia (eli sukkalankaa), alpakkalankaa ja "tavallista" villalankaa. Aamulla pakausvaiheessa otin muutaman kuvankin. Tällaisessa kokoonpanossa lankojen pitäisi löytyä osaston lattialta / hyllystä/ pöydältä. C403 tarjoaa pääasiassa turkulaisen käsityöläisten osuuskunnan, Outolinnun, upeita tuotteita - mm. nahka, lasi- ja keramiikkakoruja - ja jossain siellä seassa pyörivät lankanikin. (Ja nuille myyjille kelpaa muovirahakin.)
villalankaa
alpakkaa
juulibugiaKun nyt mainoskatko on pidetty, sopiikin ihmetellä kuinka blogin päivitys on syksyn aikana onnahdellut. Samaa ihmettelen itsekin. Kerran jo kirjoitinkin pitkän sepustuksen, mutta vuodatus suvaitsi tökkiä juuri sinä päivänä, kirjoitukseni oli tiessään ja minä tietty niin kiukkuinen etten viitsinyt kirjoittaa samaa uudelleen.
Parasta olla lupailematta liikoja, mutta uumoilisin kyllä hiljalleen kirkastuvaa. Syyskuussa aloittamani työ on edelleen rankkaa, mutta toisaalta olen saanut iltaisin paljon aikaiseksi. Kutomisrintamalta on vain vähän uutta kerrottavaa, muunlaista askartelua on sitten tehty vähän enemmän. Lankojakin on värjäilty. Uusimmat langat eivät Tampereelle vielä ehtineet, mutta tulevat sitten Helsingin Naisten messuille mukaan.
Sain tässä hiljattain suuren kassillisen värimorsinkoa, jota eräs neuleryhmäläinen oli palstallaan kasvattanut. Kuvittelin tuosta vain käveleväni apteekkiin ja ostavani tarvittavaa kemikaalia. Vielä mitä. Löytämäni ohjeen perusteella tarvittiin natriumhydrosulfiittia. (Ladattava tiedosto KAUNO selostaa koko värjäysprosessin valokuvien kanssa.)
Apteekissa ei tunnettu tätä ainetta. Löysin aineelle toisen nimen, natriumditioniitti, ja kyselin uudestaan. Luvattiin ottaa selvää. Muutaman päivän kuluttua ilmoitetaan, että kyllä vain, voisin tilata 100 grammaa kyseistä ainetta hintaan 120 euroa. Täh?
Siinä vaiheessa kasvit olivat seisseet ja hiljalleen mädäntyneet , ja vein ne matalin mielin kompostiin. (Anteeksi, Kerttu!)
Olisi tietysti kannattanut tutkia nettiä vähän perinpohjaisemmin. Tai toisilla hakusanoilla. Tätä bloggausta varten etsin muutamalla eri sanalla ja sain ihan käyttökelpoisia värjäysvinkkejä. Myös halpa natriumditioniitin lähde löytyi. Voihan kökkö, sen kun olisi tiennyt! No, ehkäpä viljelen ensi kesänä värimorsinkoa minäkin...
Tänne asti ruosteista bloggaustani lukeva on ansainnut palkintonsa. Ja hieman hyvittelen myös pitkänpitkää taukoa... Laitetaanpa blogiarvontaa kehiin. Puumerkkinsä jättäneiden kesken arvon sunnuntai-iltana klo 23 onnellisen, joka saa valintansa mukaan vyyhdin villalankaa, alpakkaa tai juulibugia.
Ja sitten ei kun hauskoja messuja, nauttikaa minunkin edestä - olen työssä koko viikonlopun!
Kommentit