Neljä sivua tuli kohtalaisen sujuvasti, kun en takertunut sellaiseen
"sivuseikkaan" kuin motiiviin.
Tämä oli sitä lihotusta.
Lilli haluaisi tulla puvustajaksi (kuinkas nyt sattuikaan...), ja
kuvailin eräitä harjoituksia.
Ja kun antaa alitajunnan tehdä työtä, sieltähän se kaikki tulee: yksi
tanssijoista on nikkeliallergikko, ja koska näytöksessä tarvitaan
kaulaan kristallia, Lilli taitaakin varastaa aidon korun. (Muiden
pukukorut on jo varastettu...)
Nyt on jopa vaihtoehtoja:
a- Lilli varastaa sen alakerran rouvalta
b- Lilli varastaa sen tavaratalostaan ja rouva näkee sen
c - Lilli varastaa sen tavaratalostaan, mutta kukaan ei huomaa

Jokainen vaihtoehto johdattelee juonta vähän eri suuntaan.
Kuten huomaatte, Lilli on läpeensä paha henkilö (meidän muiden
mielestä, - omasta mielestään hän on ihan tavallinen), mutta hän
selviää kaikesta joutumatta kiinni.

Juttelin muuten illalla mieheni kanssa juonesta ja motiivista, ja
sieltä sitä tuli, danbrownmaisia hengästyttävän uskomattomia käänteitä.
Taitaa olla miehillä geeneissä?