Kaksi sivua sain vielä puserrettua ja 15 sivun kiintiöni tuli täyteen!  Ensikertalaisena täytyy sanoa,
että koville on ottanut, mutta hyödyllistä on ollut.
En ole koskaan kirjoittanut näin säännöllisesti, enkä koskaan pakottamalla pakottanut
itseäni kirjoituspöydän ääreen. Tämä on ottanut koville, etenkin kun
elämäni tahtoo olla kiireistä ja epäsäännöllistä, ja harrastuksiakin
vähän liian kanssa.

Harrastuksista apropoo, rukkia koottiin miehen avustuksella kolme
iltaa. Eilen se sitten oli valmis, ja kyllä meinas päästä itkut kun
villasta ei tullutkaan lankaa, vaan se jäi pehmeiksi möykyiksi. Nyt on
jossain vika, joko minussa tai vempaimessa. Veikkaanpa että
ensinmainitussa...
Kummaa, värttinällä kehräys sujuu kuin tanssi,
langasta tulee juuri sopivan kierteistä ja napakkaa.

Kyselin eilen, oliko kenelläkään muulla kummallisia tapoja tai
rituaaleja kirjoittamiseen ryhtyessään. Itse en voi kirjoittaa ilman
säännöllisiä teetaukoja. Joka puoles tunti hakeudun keittiöön, kaadan
itselleni termoksesta kupin yrttiteetä  ja etsin jonkinlaista makeaa
piristysruisketta. Keksikin kelpaisi, mutta meillä ei ole makeaa
varastossa (koska sitä ei ikinä jää varastoon asti).
Sitten taas haljuilen takaisin pöydän ääreen ja tuijotan keskittyneesti
näppäimistöä. Joskus saan ajatuksesta kiinni, joskus en.